torstai 26. kesäkuuta 2014

Juhannus 2014

Heipähei!

Niin se Juhannus taas tuli ja meni. Mökillä touhuttiin. Kylmää oli, niin kuin kai koko Suomessa, mutta satanut ei kertaakaan (jos ei lasketa hermeettisen kokoisia rakeita viskonutta yhtä raekuuroa)... :) 
Suomen kesä! 


Mökkeily on kyllä kivaa. Sisälle juoksee järvivesi, tontin takarajalla ulkohuussi, mökki lämpenee takkatulella. Sähkö kyllä löytyy. Ei siis todellakaan mikään luksus-mökki vaan ihana maanläheinen sukumökki ilman ihmeellisyyksiä. Sopii tälläisen lapsuutensa ja nuoruutensa partiopiireissä pyörineen ihmisen elämäntapaan.

Kävin poimimassa sisälle ja ulos verannalle lupiinikimput. Nyt kun tuntuu jokapuolella olevan tien varret täynnä kauniita villejä lupiineja... :)



Vaahtopäitä, sadepilviä ja hei, sinistä taivastakin... :)
Alla ihana karvapallo, mantukimalainen, eväsretkellä.


Kukkiva juhannusruusukin löytyi pihapiiristä.


Ruokana oli mm. nyyttikasviksia. Meillä oli kahdenlaisia nyyttejä. Toisessa oli perunaa, sipulia, porkkanaa, tuorejuustoa, suolaa ja pippuria. Toinen versio: kesäkurppaa, paprikaa, parsakaalia, sipulia, tuorejuustoa, suolaa ja pippuria. Tuorejuustoksi sopii sellainen, jossa on hieman enemmän makua, tällä kertaa käytin yritti-pippuri -tuorejuustoa.


Pilkoin aineet leivinpaperin päälle ja leivinpaperinyytin kiedoin kaksinkertaiseen folioon.


Sitten folionyytit hiillokseen kypsymään. Tuli oikein hyvää, parsakaaliversio oli oma suosikkini.

Alla folionyyttejä hiilloksessa sekä lasten kebakot ja aikuisten sienet. Naudan sisäfile-pihvit olivat myös oikein hyvä valinta nuotiogrillailuun, tosin sen verran harvoin niitä tulee tehtyä, että oikea kypsyysaste ei ihan toteutunut... ;)


Niin kuin jo edeltä postasinkin, vadelmakakkua nautittiin sitten sekä Juhannuskaffeella että keskiyön herkkuhetkellä. Eikä loppunut kesken! :)


Iltasyömiseksi tein kotona etukäteen valmiiksi 

Kinkkupiirakan

Pohja:
150g voita
3 dl vehnäjauhoja
1 dl juustoraastetta
0,5dl vettä

Täyte:
300g palvikinkku-leikkelettä (tms. kinkkua)
1 paprika
1 purjo
(herkkusieniä)
200g tuorejuustoa (ruohosipuli)
2dl ruokakermaa
3 kananmunaa

Nypi pohjan kuivat aineet sekaisin, lisää kylmä vesi. Painele 28cm piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Pistele haarukalla. Tee foliosta reunukset ja esipaista 225 asteessa 10min.


Pilko kinkkuleikkele, paprika ja purjo pieniksi kuutioiksi.



Tässä alla esipaistettu pohja, jossa vielä folioreunus paikallaan. Ota folio pois! :)


Lämmitä paistinpannussa kinkku, paprika, purjo, tuorejuusto ja ruokakerma tasaiseksi. Ota pannu pois hellalta ja lisää kananmunat joukkoon sekoittaen massaa samalla tasaiseksi. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa, pippuria tms. Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle. ja ripottele pinnalle juustoraastetta.


Paista 200 asteessa 20-30min, kunnes piirakka on kypsä. 


Anna jäähtyä. Piirakka soveltuu myös pakastettavaksi.

Sellainen oli meidän Juhannus noin niinkuin lyhykäisesti.

Ihanaa loppuviikkoa ja leppoisaa lomaa niille jotka lomailevat.

Palaillaan,
Satu

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Juhannuspukkeilua ja muuta perinteistä

Juhannusterveiset pikaisesti!

Oma vaarini antoi aina juhannuksena lahjoja meille lapsenlapsille. Puhuttiin juhannuspukista!! :) Lahjat eivät olleet mitenkään erikoisia, joku vuosi pukki toi kaikille saunakuupat, joku vuosi kumivasarat. Mutta oli se aina hienoa saada juhannuspukin lahjat. Oikeasti taustalla taisi olla J-nimisten ihmisten (joita suvussa oli ja on edelleen paljon) nimipäivälahja, mutta sovun säilymiseksi lahjottiin sitten kaikki muutkin, kuin J:llä alkavat. :)

Olen joka vuosi sitten nyt hommanut jotakin pientä omille lapsille tai riippuen porukasta, myös heidän serkuilleen, jos samassa paikassa juhannusta vietetään.

Tänä vuonna juhannuspukin pusseihin pääsi ihan kulutustavaraa: tehtäväkirjat, karkkia ja saippuakuplia. Päätinpä lahjoa myös itseni ja mieheni lehdillä ja karkilla. 





Ja juhannuskaffeelle päätin tehdä vadelmakakun, jossa täytteenä vadelmakerros ja vaniljakerros. 


Kokeilin ekan kerran tehdä kaksiväristä kermavaahtoa... hyvin onnistui.



Näiden ihanien daalia-kuvien myötä toivottelen kaikille säästä riippumatta 

 IHANAA JUHANNUSTA! 

Terkuin, Satu

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Ristiäisteemaa

Ristiäisteemalla jatketaan...

Pikkuinen tyttövauva sai viikonloppuna kasteessa nimen. 
Sain kunnian toimia yhtenä pienen tytön kolmesta kummista. 

Pappi sanoi kastetoimituksessa jotakin tämän suuntaista: 
"jokainen kummi voi hoitaa kummin tehtäväänsä omien resurssiensa puitteissa, omalla tavallaan."  

Mielestäni kivasti muotoiltu, tärkeintä kai luoda hyvä suhde kummilapseen ja olla mukana hänen elämässään. Varsinainen kristillinen kasvatus saattaa kyllä jäädä omalla kohdallani aika vähäiseksi. ;) mutta sitähän tuo pappi ei edes edellyttänyt... :)

Nöyrän kiitollisena kunniatehtävistä yritän kuitenkin toimia kahden tytön ja yhden pojan kummitätinä. Petrattavaa ehkä olisi tässä muuten kuin jouluna ja syntymäpäivinä muistamisessa, varsinkin ystävän kummilapsen kohdalla, jota tulee muita kummilapsia harvemmin nähtyä...

Vauva sai lahjaksi kummilusikan enkelin kuvalla. (kuva netistä) 


Korttia askarreltiin sitten antaumuksella.... Ihanaa, pitkästä aikaa!!!
Keijun kuvan tulostin netistä. Harjoittelin kuvan väritystä Promarker-tusseilla... totesin etten todellakaan ole PRO tässä asiassa. Harjoitusta kaipaa lisää hän... :)


Tavoite oli hempeän vaaleanpunainen, tehosteena hopea.



Kortin taakse löytyi netistä kaunis teksti, jota olen käyttänyt muissakin ristiäiskorteissa. 
Näyttääpi kuvan värit jälleen salamavalossa hieman muokkaantuvan...
 vertaa yllä ja alla. Oikea pahvin väri on tuossa yläkuvassa.


Sellaista tällä kertaa... 

Miten sinä tai lapsesi kummi on kummin tehtäviä hoitanut? 

Terkuin, 
Satu

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Juhla-asun tuunausta ja virkattu bolero

Heissan!

Kesä ja kesäjuhlat. 
Melkeinpä jokaiseen kesään nuo kesäjuhlat kuuluvat tavalla tai toisella. Hääkutsuja ei ole viime vuosina tipahdellut postiluukusta (vink, vink teille susipareille ;)), mutta rippijuhlia ja lakkiaisia ainakin on osunut muutamaan viime kesään...

Viime viikonloppuna vietettiin lasten serkun ristiäisjuhlaa. Juhlaa varten tuunasin tytölleni edullisesta kukkamekosta hieman juhlavampaa silkkikangas-rusetilla ja itse virkatulla bolerolla.

Boleron ohjeen löysin Garnstudion sivuilta


Muokkasin tosin mallia kuvion suhteen siten, että sama kuvio toistui koko boleron ajan. 


Lisäksi tein ison aukon viimeistelyn samoin kuin hihansuissa, jolloin kauluksesta ei tullut liian pitkää.


Lankana käytin ohutta valkoista virkkauslankaa (Novitan), jota ei enää näköjään kaupasta löydy. Vastaava nykyään myytävistä on Novitan Kotiväki Kartano. 


Virkkasin koukulla nro 4 ja hieman yli kerän sain kulumaan tähän 4-vuotiaan kokoon. 



Mekosta ei tullut otettua kuvaa ennen tuunausta, mutta tässä yllä olevassa kuvassa tuo itseäni häiritsevä "ongelma" näkyy. Mekon edessä oli satiininauha, joka ei jatkunut enää mekon taakse. Lisäksi mekkoon jäi kohtalaisesti tyhjää tilaa hoikan tytön ympärille.

Siispä ostin summamutikassa kangaskaupasta silkkikangasta, (koska mekko ei tietenkään sattunut mukaan), joka onneksi osui kutakuinkin mekon väreihin. (kuvassa tuo silkki välähtää salaman takia hieman kirkkaampana todellisuutta) Neuloin pitkän silkkikangasnauhan, jonka harsin kiinni mekon etuosaan. 


Nauha rusetille tai vaan solmulle, jolloin pitkät nauhat roikkuvat takana kauniina, ja mielestäni lopputulos on paljon juhlavampi. :)


Nyt on sitten yhdet kesäjuhlat juhlittu, seuraavia odotellessa :)

Satu


perjantai 13. kesäkuuta 2014

Rapsuilua

Heips!

Raparperikausi on parhaimmillaan, mutta tiesitkö tämän: raparperi on suuria määriä tuoreena nautittuna myrkyllinen. Etenkin raparperin lehti syötynä on myrkyllistä!!! Opin tuon asian muutama vuosi sitten, tosin eipä ole tullut mieleen nauttia rapsun lehtiä salaatin sijasta. Mutta eipä ole äidinmaidossa tuo tieto itselle siirtynyt. :)

 Tämän varmaan kyllä tiesit: Raparperi sisältää oksaalihappoa, joka sitoo kalsiumia elimistössä. Sen vuoksi raparperin kanssa (ainakin suuria määriä nautittaessa) tulisi syödä jotakin maitotuotetta... Toisaalta nuo kaksi saattavat kelatoitua ja aiheuttaa mm. virtsakiviä...

HAH!! 
Nyt on lukijat peloteltu!! :)

Jos vielä uskallat käyttää raparperia, niin tässä olisi kaksi herkullista rapsupiirakkaohjetta:

Muru-raparperipiirakka

Pohja:
4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
125g voita
1 muna
1dl piimää

Täyte:
1 tlk rahkaa
0,75 dl sokeria
2 dl kermaa
1 muna
1 tl vaniljasokeria
1-2 rkl sitruunamehua
raparperin paloja sokeroituna

Kuori ja pilko raparperi. Sekoita hienoa sokeria palojen sekaan ja anna vetäytyä pohjan tekemisen ajan. Sekoita pohjan kuivat aineet ja voi keskenään. Ota 1/3 taikinaa muruseokseksi erilleen. Lisää 2/3:aan muna ja piimä. Taputtele jauhojen avulla piirakkavuoan pohjalle. Puserra liika neste pois raparperin paloista ja levitä ne pohjan päälle. 


Sekoita kaikki täytteen aineet lusikalla sekaisin ja kaada seos raparperin palojen päälle. 
Sitten päälle ripotellaan vielä muruseos.


 Paistetaan 200 asteessa n. 30-40min ajan.


Eipä tuo kauaa meidän nelihenkisen perheen kaapissa oleillut... :)



Raparperipiirakka

Tästä on olemassa varmasti vaikka kuinka monta versiota. Itse tuunasin kahdesta omasta ohjeestani tämän 60 cm uunille sopivaksi. Tuli ihanan paksu ja mehevä piirakka.



5 munaa
3,5 dl sokeria
6,5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
3,3 dl kermaa (tai maitoa)
150g voita sulatettuna
8-10 dl raparperin paloja sokerissa


Kuori ja pilko raparperi ja sekoita sopivasti sokeria sekaan, anna vetäytyä. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää hiljalleen seokseen kerman ja sulan voin kanssa vuorotellen. Levitä seos leivinpaperilla vuoratulle pellille. Puserra raparpereista ylimääräinen neste pois ja ripottele taikinan päälle tasaisesti. 


Paista 200 asteessa n. 25 min.

Tarjoile kuumana jäätelön ja jäähtyneenä vaniljakastikkeen kanssa.


Raparperi maistuu ihanalle alkukesästä, loppukesää kohden makuun kait kyllästyy tai sitten varret muuttuvat puiseviksi... Niin, käytäthän ohuita varsia, paksut ovat jo alkukesästä puisevia....

Makoisia hetkiä teidän kesäviikonloppuun!!

Terkuin, 
Satu




sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Elämää kasvimaalle

Hiphei!

Kesä on kai viimein todella tullut....
Viime viikonloppuna uskalsin lopulta istuttaa esikasvatetut tomaatit ja paprikat kasvimaalle. 


Tuuppasin päälle varmuudenvuoksi tuollaisen mini-kasvihuoneen, etteivät yöllä kylmemmässä pääse kuolemaan. 


Kasvimaan eteen istutin kolme riviä porkkanaa, ruohosipulipuskan eteen kolme (vai neljä) riviä hernettä. 


Ruohosipuli voi hyvin. 


Vieressä olevassa mansikkamassa alkavat kukat kukkia.


Mansikkasatoa siis tiedossa kuukauden kuluttua, ellei halla iske.


Erillisiin ruukkuihin istutin sekä auringonkukan siemeniä että muutamia esikasvatettuja taimia. Oman kokemuksen mukaan nuo esikasvatetut vaan tuppaavan herkästi nuukahtamaan ulos siirrettäessä. Katsotaan, miten käy.


Kesäkurpitsan istutin omaan isompaan ruukkuun, kun tuo tuntuu kaipaavan enemmän tilaa ja ravinteita, kuin mitä tuolla pienellä kasvimaalla on tarjota. Kokeillaan tänä vuonna näin.

Kasvimaalla on vuosien mittaan kokeiltu edellisten lisäksi ainakin perunaa (hyviä tuli, mutta liian rupisia), tilliä, persiljaa ja salaatteja. Salaattien ongelma oli oikeastaan multaisuus. Vesisade kun heitti multaa ympäri salaatteja, niin pesuoperaatio oli aina valtava... siispä luovuin koko hommasta.

Satoa odotellessa... :)

Satu

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Tarhan ja koulun ohjaajien lahjontaa

Heipsan!

No nyt on lahjottu sekä eskarilaisen ope ja koulunkäyntiavustajat että tarhalaisen ryhmänohjaajat.

Tässä vaiheessa on jälleen aika kehua ja kiittää aivan loistavasta hoidosta ja opetuksesta sekä koulun että tarhan puolella. Yhteistyö on sujunut hyvin! Tiedän, että lapseni ovat hyvissä käsissä päivät, eikä minun tarvitse huolehtia heistä työpäivän aikana... Suuri kiitos teille kaikille! 

Kiitokseksi veimme kaikille yrtti-triot. 


Eskarilaisen triossa oli persilja, basilika ja herneenverso. Opettajan trio oli valkoisessa korissa, muut saivat sinkkiämpäreissä olevat yrtit. (koska etukäteen hankkimastani ruukkumäärästä puuttui yksi...)


 Eskarilainen kasvatti itse herneenversot (äippä yritti muistaa kastella), muut yrtit haettiin kaupasta.


Nimikyltit tehtiin paperista, puusta ja cocktail-tikuista.



Pikkuiset kiitos-kortit oheen.


Pakattiin ylhäältä auki olevaan sellofaaniin.


Tarhan ryhmänohjaajien yrtti-triossa oli ruohosipuli, basilika ja persilja.


Neljä yrttikoria tarhaan ja neljä eskariin...


Muistakaahan kastella päivittäin, kun ovat pienissä purkeissa, toki voit istuttaa ne myös suoraa maahankin tai käyttää heti ja heittää kompostiin... :)

Olipahan taas olo, että tuli vietyä jotakin erilaista.... (tai outoa...)
:)

Terkuin, 
Satu

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...