maanantai 28. heinäkuuta 2014

Kivitaulu DIY

Heippa!

Paluu arkeen on koittanut. Ihan ok, johan sitä tuli lomailtuakin. 
Hiukan saisi lämpötilat mun puolesta laskea, niin pystyis jotakin tekemäänkin. 
Mustikat metsässä varmaankin on jo odottelevat poimijoitaan, myös vadelmapuskien keskelle pitäisi jaksaa raahautua...

Hellekelien ratoksi työstin kivitaulun. 


Pohjaksi liitin kolme vanerilevyä puutikuilla toisiinsa kiinni.


Levyjen reunat kävin läpi ruskealla Distress Ink -mustetyynyllä.


Sitten vaan sommittelemaan kolmea erilaista kivi-aiheista maisemaa... 
Vain mielikuvitus rajana.

Kivivarpaat hiekkadyyneillä...


...polttavan auringon alla (tehty kuivista kuunliljan kukista)


Kivikukat.


Kivilinnut ja linnunpesä.


Sellaista tällä kertaa.


Terkuin, Satu

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Pakkasen tyhjäystä, mansikka-vaniljaviinerit ja kukkapläjäys

Heipsan!

Huh hellettä! 
Helteestä riippumatta (tai ehkä juuri siitä johtuen) meillä on ollut eteisen pintaremontti meneillään kaksi päivää. Lapset on mummulassa hoidossa ja aateltiin aloittaa pitkään haaveiltu remppa. Sisällä on ihanan viileää maaviileän johdosta, ei kyllä ole ilmalämpöpumpun veroinen viilentäjä, mutta kelpaa näillä helteillä. Remontista lisää myöhemmin.

Viime viikolla hieman pakon sanelemana jouduin tekemään pakastimen sulatuksen. Pakastin oli jäänyt alkukeväästä päivän ajaksi raolleen ja aivan hirveät jäämöhkäleet oli kasautuneet kaapin sisään. Se alkoi myös pitää outoa kilahtelua, joten ennen uuden marjasadon sisäänlataamista täytyi tehdä tyhjennys.

Meillä on kellarissa toinen pakastinkaappi (120cm korkea), jonne osa pakasteista vietiin.
Mahdollisimman paljon syötiin.

Extempore tuli tehtyä joululta jääneistä lehtitaikinalevyistä viinereitä ja oli kyllä hyviä. Nopeita, yllättävän kevyitäkin (kaloreista en tiedä), mutta useamman pystyi syömään perätysten.

Mansikka-vaniljaviinerit

Lehtitaikinalevyjä
vaniljakreemiä
mansikoita (tai muita marjoja tai paiston kestävää marmeladia)
kananmunaa voiteluun
raesokeria

Halkaise lehtitaikinalkevyt kahtia. Valmista Vaniljakreemi purkin ohjeen mukaan. 
Alla kuva purkista, löytyy kaikista marketeista.


Asettele taikinalevylle kreemiä ja haluamiasi marjoja tai paistoin kestävää marmeladia. Muuta sopivaa ei löytynyt omasta kaapista, kuin mansikkamaalta haetut tuoreet mansikat.


Voitele taikinalevyjen reunat, ripottele reunoille raesokeria.


Paista 225 asteessa 15-20min.


Välipalaksi paistuivat lisäksi kaupan valmiit cocktail-piirakat.


Pakastemansikoita valmistui mansikkakiisseli...


Yllättäen tuhosimme myös kohtalaisen määrän jäätelöä.

Lopuksi jälleen pakollinen kukka-kavalkaadi omasta pihasta. Kuvien otosta on vain muutama päivä, mutta tänään huomasin osan liljoista jo tiputtaneen helteiden vuoksi kukkansa kovin pian... 
Varmaan tarttis kastella...


Punaisia  ja kaksivärisiä liljoja.


Ihana kärhö kiipeämässä villiviinien lomassa.


Ja kaunis hempeä ruusuni...


Ihanaa aurinkoa sinulle!! ...ja paljon jäätelöä!!!

Satu

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Mansikkaista elämää ja mansikkahilloa

Heissan!

Lomaa takana kaksi viikkoa, enää viikko edessä. Nora Robertsin trilogian viimeisen kirjan lopettelin tänään, virkattu on muutama kesäpipo kummitytöille, ikkunat pesty yläkerrassa, alakerran inspiraatio on vielä hakusessa. Mökillä vietetty maalaiselämää 4 päivää, pulikoitu ja saunottu... (saldona myös yksi paarman purema, useampi hyttysen pisto, muurahaisen puremia ja julmettu rakko... mies pääsi myös ampparin piston uhriksi...)  Hehheh! Suomen kesä!

Oma mansikkamaa tuottaa hurjaa vauhtia satoa. Vieraita on kutsuttu niitä tuhoamaan ja ajattelin alkaa niitä pakastelemaankin, jos vaan raaskin. Meillä on vaan niin monta mansikka-allergista meidän perheessä, että melkeinpä raakana tuhoaminen jää omalle kontolle... Onhan tuo siis hyvä nesteenpoisto-menetelmä, mutta rupeaa pitkän päälle tökkimään. ;)

Alla kuva oman pihan saaliista, joka kerättiin mökille lähtiessä. 3 litraa näytti purkin reuna...


Mökiltä löytyi myös hermeettisen kokoisia metsämansikoita. 


Mansikkaa keittelin hilloiksi tänä vuonna 10kg:n verran. Sitä kun tuntuu kuluvan meillä ja toisaalta tykkään laittaa tuota marjaa sinne purkkeihin reippaasti. Voittaa mennen tullen kaupan hillot!! Laskeskelin, ettei kyllä ihan kauheasti voitolle päästä, 0,5 litran purkillisen hinnaksi tuli pelkät raaka-aineet huomioiden n. 4 euroa.
Mutta ei se hinta vaan se MAKU, joka ratkaisee!!

Teen hillot ihan perus-ohjeella Hillosokeri -pussin kyljestä, tosin marjaa taitaa hieman kulua enemmän.



Mansikkahillo

2kg (n. 4 litraa) mansikoita
1 dl vettä
1kg hillosokeria

Valitse pienikokoisia mansikoita tai paloittele isommat. 



Kuumenna vesi ja marjat kattilassa, kun seos höyryää, kaada Hillosokeri sekaan, sekoita. 



Keitä seosta 10 minuuttia, kuori pinnalta pois vaahto. Anna jäähtyä n. 30min välillä sekoitellen.



Pese purkit huolellisesti, aseta 100 asteen uuniin kuivumaan. 



Keitä korkit kattilassa, itselläni oli Ikean hillopurkit käytössä, keitin purkin kanteen tulevat tiivisteet.


Enne purkitusta suojaan hillopurkin yläosan foliolla, jottei makea seos tahraa sulkemispintaa.


Sitten hillot purkkiin ja seuraavana päivänä herkku on jo hillottunut.


Säilytetään viileässä.

Ensimmäinen purkki on jo mennyt parempiin suihin... 

Mansikkaisia päiviä sinullekin!!
Satu


tiistai 15. heinäkuuta 2014

Kesälomamatkailua

Heipähei!

 Niin kuin aiemmin jo mainostin, viikon reissu vaunuillen tuli tehtyä heti, kun hellekelit alkoivat.



Suuntasimme rannikolle. 
Ensimmäisenä etappina oli Merikarvia. 
Matkalla sinne pysähdyimme välipalalle Suodenniemen Pirulanvuorelle, jossa oli korkea puinen näkötorni. 



Perinteisiin näkötornivierailuihin liityen vetäisin yläilmoissa Pirkanmaan maakuntalaulun Kesäpäivä Kangasalla... ("mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen...." vaikkei tuo seutu nyt kyllä muuten sopinutkaan laulun sanoihin) 
Oltiin kyllä ainoat paikalla olijat!!! :)


Nuorimmainen ei uskaltanut kiivetä ylös asti. Kuulemma torni heilui tuulessa kohtalaisesti, mutta meitsi taisi olla niin keskittynyt laulunsanoihin, ettei kyllä huomannut tuulta eikä heilumistakaan.

Merikarvian leirintäalue sijaitsi saaressa. Lapset kävivät lutraamassa merivedessä ja me aikuiset ihailimme ohikulkevia paatteja ja vesiskoottereita. Ihan siisti, joskin aika tylsä leirintäalue.

Yön jälkeen suuntana oli Vaasa, jossa kävimme ihailemassa Suomen pisintä siltaa, 
Raippaluodon siltaa (alla).


Lisäksi kävimme lyhyellä kävelyllä Merenkurkun saaristossa, joka on ainoa Suomen luontokohde UNESCO:n maailmanperintöluettelossa. Ainutlaatuista on seudun hiljalleen tapahtuva maankohoaminen, keskimäärin 8-9mm/vuosi. Uloimmista saarista on matkaa Ruotsiin vain 25km... (nyt tekin tiedätte...) :)


Myös täältä löytyi näkötorni. Tornissa oli turistipoppoo svensk-talande -oppaan kanssa, joten päädyin vain hyräilemään näkötorni-biisiäni... ;)


Tässä nyt alla näkynee tuo maankohoaminen.


 Muutenhan ympäristössä oli näiden alla näkyvien osittain turistikäyttössä olevien mökkien lisäksi erilaisia vapaa-ajan asuntoja pitkin metsää ja rannikkoa.




Jotenkin kuvauksellista aluetta, joten muutaman räpsyn otin myös amatooritaidoillani paikallisista venevajoista... 
Mustavalkoisina tuovat ihanan vanhanajan tunnelman, kunhan ei kiinnitä liikaa huomiota yksityiskohtiin (sähköpylväät ja perämoottorit..) :)


Karavaanimme jatkoi vielä samana iltana ajoa Pietarsaareen ja seuraavana päivänä pääsimme Kalajoelle. Helle piiskasi täysillä päälle, mutta meri-ilma ja tuuli tekivät olosta siedettävää. Ihanat dyynit, lasten hiekkaleikit, auringon lämpö. Rantahan on äärettömän matala, syvenee vasta n. 50 metrin tarpomisen jälkeen. Siispä ihanteellinen kohde juuri lapsiperheille, himouimarille saattaa olla turhauttava.

Hei! Talviturkki kastettu!! ja vielä merivedessä!


Kalajoen leirintäalue oli kyllä siisti ja mukava. Vuokrata sai mm. polkuautoja, polkupyöriä ja surffilautoja, oli minigolfia, ravintolaa, jäätelökioski ym. pelkästään leirintäalueen sisällä. Sitten kivenheiton päästä löytyi kylpylä, hieno ravintola ja paljon muutakin aktiviteettia. Muutama lasten leikkialue löytyi lisäksi sekä grillikatoksia. Plussaa oli myös ilmainen aamusauna klo 9-11. Hinta yöpymisestä oli kyllä koko reissun suolaisin, n. 40 euroa/yö vaunulla. Yleensä SFC-alueilla hinta pyörii alle 20 euron hinnoissa meidän 4hlön perheeltä. 

 Jos rehellisiä ollaan, niin jo kahden päivän jälkeen alkoi hermot mennä joka paikassa olevaan hienoon hiekkaan. Onneksi oltiin ostettu vaunuun pikkuimuri, jolla suurimmat saatiin siistittyä. Rikkaharja ei olisi pystynyt tuohon... :)

Alla kuvassa neiti-kesäheinä, peikkotukka.


 Herkuttelua ei voinut jättää väliin lomallakaan. Vaunuolosuhteissa kakun virkaa toimitti mehulla kostutettu kaupan valmis torttupohja, päälle mansikkahilloa, kerma-vaniljarahka -seosta ja pakastemansikoita. (tuoreitakin olisi ollut tarjolla, mutta mansikka-allergisia suosien ostettiin jäädytettyjä). 
Oli muuten yllättävän hyvää!


Takaisin päin ajelimme Seinäjoen läpi pikaisesti tajutessamme, että Tangomarkkinat olivat alkamassa samalla viikolla ja kaupunki alkoi täyttyä karavaanareista... Viimeisenä kohteena oli koko reissun paras alue Kalajärvi-camping SFC. (josta en näköjään ottanut yhtään kuvaa!!)

 Hienosti huolletut yhteiset tilat, lapsille aidattu iso leikkialue tramppoineen, kiipeilytelineineen, leikkimökkiä ja keinuja unohtamatta. Lisäksi leirintäaluetta kiersi lasten juna useita kertoja päivässä. Ilmaiset saunat klo 17-22 ja lapsille lisäksi päiväohjelmaa päivittäin. mm. elokuvaa, askartelua yms. Paikka oli tupaten täynnä, mutta saimme hyvän paikan leikkialueen vierestä, josta pystyi vahtimaan lapsia samalla kun nautti ilta-auringosta, punaviinistä ja hyvästä kirjasta. :) Ainoa miinus oli Kalajärven vedenlaatu, joka oli jokseenkin sameaa. Hinta tälle lystille oli 18 euroa/yö 4hlön perheeltä vaunussa. 

Kivaa oli (ihan oikeesti), tosin mainittakoon, että perheenä lomaillessa mukaan kuuluu välillä pakollista känkkäilyä puolin jos toisin. Mieleen jäi erityisesti lasten hymyt junan kyydissä sekä koko perheen yhteiset lautapelihetket... Öisin oli ihanan viileää!

Meillä jatkellaan lomailua kotikulmilla.
Aurinkoa!
Satu

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Brunssi kesäpihalla

Terve!

Viikon vaunureissun jälkeen on ihana olla taas kotosalla. 
Eilen illalla tultiin ja heti siivottiin takapihan grillialueelta paikka lasten uima-altaalle ja laitettiin täyttymään. 
Toivottavasti helteet jatkuvat, niin lapset pääsevät räpiköimään ilman saunomista.



Kauhea leipomisvimma, kun on viikon ollut ilman uunia. Illalla jo laitoin sämpylätaikinan jääkaappiin kehittymään ja tänä aamuna leivoin sämppäreiksi. (niin, leipähän oli siis loppu!!) Ohje löytyy täältä.



Jääkaappi ammotti tyhjillään, myöhäinen aamupala rakennettiin kaikesta, mitä vaunureissulta jäi yli ja mitä nyt kaapissa sattui olemaan. Yllättävän kiva ex-tempore -brunssi siitä kuitenkin tuli.



Munia, pekonia, sämppäreitä, tuoremehua...




Pakasteesta sulatettua mehevää banaanikakkua... Ohje löytyy täältä.


... ja paljon kahvia!!!

Oikein ihanaa viikonloppua!!! 
Jonkinlaista reissupostausta tulossa myöhemmin...

Nyt suunnataan kohti kesäjuhlia...

Satu