perjantai 28. marraskuuta 2014

Satumainen piparilinna

Tervehdys!

Joulun odotus on virallisesti alkanut.... 
meidän perheen piparitalo on taas valmistunut!

Tänä vuonna tuosta ei kyllä taloa tullut....


ennemminkin tuollainen satumainen piparilinna. 

Laiskuuttani en jaksanut panostaa kunnolla kaavoihin, joten jännäksi veti loppusuoralla, mahtuuko kaikki rakennukset ja tornit muurien sisään... 
Just ja just! huh!

Muutaman välivaiheen kuvan napsasin


Ikkunoiksi sulatin nalle-karkkien tyylisiä hedelmäkumi-namuja.
Ne lisätään ikkuna-aukkoon aivan paistamisen lopussa ja annetaan sulaa. Älä anna kiehahtaa.
Anna jäähtyä hyvin ennen irrotusta leivinpaperista.


Kaikki osathan kannattaa koristella ennen kokoamista.
Muurien tiilikuvio syntyi kettu-karkeista.


Yritin kaksi kertaa tehdä pyöreää tornia onnistumatta... Hermo meni! En aio koittaa ihan heti uudelleen. No, torneista tuli neliöt, kelpasivat nyt näinkin...


Tornit värjättiin ohennetulla pikeerillä, joka oli värjätty vaaleanpunaiseksi punaisella tomuvärillä.


Linnan alaosa värjättiin hopeisella tomuvärillä.


Tässä lähikuva, jossa näkyvät nuo karkki-ikkunat. Sekä isot keltaiset ikkunat että punaiset sydämet on tehty siis sulattamalla hedelmäkumi-karkkeja.


Tässä muutamia koottuja torneja.


Linnasta tuli niin iso, että sen alustaksi täytyi paistaa kaksi pellin kokoista piparilevyä. Reikä levyn keskellä on tietysti sähköistystä varten.


Tässä kuva alemmasta linna-rakennuksesta.


Ja tässä se nyt sitten on valmiina. 
Muutama takapakki tuli kokoamisen aikana, mutta ne saatiin kuitattua runsaalla pikeeri-kuorrutuksella... :)


Linnan edessä on mini-vallihauta


Vaaleanpunaisten tornien katot valkoisesta sokerimassasta.


Katolla on sokerinpaloista tehty rakennelma, jonka sisällä on kirkas ledivalo.


Linnan keskikerroksen sisällä on väriä vaihtava puna-sini-vihreä -ledi.



Kyllähän tämän tekemiseen upposi kaksi kokonaista päivää ja noin 2,5kg piparitaikinaa...hermo taisi välillä kärvähtää, mutta sellainen siitä tuli, kuin pitikin.


Siispä täytyy olla tyytyväinen. :)

Ihanaista piparkakun tuoksuista Joulun odotusta sinne teillekin!!

Satu


maanantai 24. marraskuuta 2014

Buzz...buzz mitäs paketista paljastuu?

Heippa!

Olen buzzador, eli testaaja.
Olen ilmoittanut omat kiinnostuksen kohteeni rekisteröityessäni ja Buzzador tarjoaa testattavakseni erilaisia tuotteita näistä kiinnostukseni kohteista. Toistaiseksi mikään kampanjatuote ei ole inspiroinut minua, mutta NYT päätin ilmoittautua kampanjaan mukaan. 

Saan testattavan tuotteen itselleni ilmaiseksi tai tavallista halvemmalla hinnalla, kerron oman rehellisen arvioni tuotteesta TEILLE ja lähetän pari raporttia Buzzadorille. Tuotetta ei tarvitse palauttaa.

Helppoa ja hauskaa... :)

Jos kiinnostuit, niin käy rekisteröimässä itsesi buzzadoriksi täällä.

...mutta mitä sieltä paketista siis paljastuu???


Stabilon easy ergonomics -kyniä.

Kynät on suunniteltu erikseen sekä vasen- että oikeakätisille. Oikeankätisten kynien pää on punainen, vasenkätisten keltainen. Ne on siis helppo erottaa toisistaan, jos perheessä sattuu olemaan molempikätisiä ja useampi kynäpaketti...


Perus lyijykynäpaketissa on kaksi kynää. EASYgraph-kynien idea on auttaa kirjoittamaan opettelevaa oikeaan kynäotteeseen. Kynän ergonomia pitäisi auttaa myös parempaan käsialaan.


Toinen tuote oli hauskan näköinen lyijytäytekynä. EASYergo 3.15, jonka terän paksuus oli siis btuo 3,15mm, kun tavallisesti lyijytäytekynien terä on siis 0,5-0,9 mm. Terän voi terottaa mukana tulevalla terottimella. Oma kynä sekä oikea- että vasenkätisille. Värivaihtoehtoja 4.


Paketissa oli vielä värikynäsarja EASYcolors. 6 värikynää otetta helpottavilla koloilla.



Meidän 4-v. neito rakastui värikyniin heti. Paketin saapumisen jälkeen meillä onkin värikynät laulaneet. Tässä alla neidon taideteos.


Miksi halusin mukaan juuri tähän kampanjaan???
Koska ekaluokkalaiseni käsiala on pojalle tyypillisesti harakanvarvasta toisen perään... ;)
Mielenkiinnolla odotan, onko hyvällä kynällä merkitystä tässä asiassa.
Kerron lisää myöhemmin, kun olemme päässeet kunnolla testaamaan...

Terkuin,
Satu

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Suklaa-banaanikakku

Heips!

Jos olet banaanin ja suklaan ystävä, niin tässä mainio kakkuresepti näiden yhdistelmällä.

Resepti on jälleen oma tuunaus useammasta reseptistä, olen tehnyt kakun pari kertaa eri kokoisiin vuokiin. Suosittelen 26-28cm vuokaa, jolloin kakusta ei tule liian paksua ja se kypsyy tasaisemmin ja nopeammin.

Suklaa-banaanikakku

150g voita
2 dl sokeria
2 munaa
3 banaania
4dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
150g tummaa suklaata
150g creme fraichea (ei kevyt)

kuorrutus:
100g tummaa suklaata
0,5 dl kermaa

Vatkaa voi ja sokeri sekaisin, lisää munat yksitellen, hyvin vatkaten, sekaan. Muussaa banaanit hienoksi soseeksi ja lisää seokseen. Sulata suklaa ja lisää sekaan. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet hiljalleen seokseen ja lopuksi Creme fraiche.

Kaada seos korppujauhotettuun 26-28cm kakkuvuokaan, kakku kohoaa reilusti.
Paista 175 asteessa n. 60min, kokeile kypsyyttä tikulla. Jatka paistoaikaa, jos kakku ei ole kypsä.

Anna kakun jäähtyä ja vetäytyä ennen kuorrutusta. 
Sulata suklaa kuorrutusta varten. 
Kuumenna kerma kattilassa kädenlämpöiseksi, älä kiehauta. 
Kaada sula suklaa sekaan ja sekoita, kunnes seos on tasaista.
Levitä suklaakuorrutus kakun päälle ja reunoille.

 Alla olevissa kuvissa kakku on Ikean silikoni-sydän vuokaan tehtynä, jolloin kakusta tuli turhan paksu. Paistoaika taisi olla 1h 30min tähän vuokaan tehtynä.


Mutta makuhan oli mitä parhain, kostean suklaisen banaaninen... :)


Mies ei banaanikakuista perusta, tuhottiin pojan kanssa tämä kakku kahdestaan muutamassa päivässä... :) 


Ja lopuksi kuva lapseni kakkupalasta delfiini-lautasella.
Tämä kuva on juuri tätä blogi-kuvien parhaimmistoa fiinillä asettelullaan ja kauneudellaan... mutta saa kelvata! ;)


Herkullisia hetkiä!!

Toivotteleepi Satu :)

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Lehmus-huivi ja kortti 89-vuotiaalle, huivin pingotus

Tervehdys!

Oma mummuni vietti hiljattain 89-vuotis syntymäpäiväänsä ja olimme koko suvun kanssa juhlistamassa merkkipäivää.

Etukäteen pohdin, mitä 89-vuotiaalle ostaa lahjaksi. No, enpä keksinyt muuta kuin tehdä itse hartiahuivin lämmikkeeksi talvea vasten. Halusin kokeilla jotakin uutta mallia ja löysinkin aivan ihanan neuleohjeen Lehmus-huiviin. Käypä itse tutustumassa.

Enpä tullut ottaneeksi kuvaa huivista ennen pingostusta, mutta koko ja kuvioiden muoto kasvoi selvästi. Suosittelen pingostusta. 

Pingotus: 
Kasta huivi käden lämpöiseen veteen n.30 minuutiksi. 
Kuivaa pyyhkeen sisällä. 
Asettele useampi pyyhe sängyn patjan päälle ja pingota kostea huivi nuppineuloilla haluttuun muotoon. 
Itse laitoin huivin päälle vielä muutaman pyyhkeen ja heitin petauspatjan ja sänkyvaatteet päälle.
Nukuin yön yli ja aamulla petarin alta löytyi kuiva ja pingottunut huivi. :)
(patjat eivät kastuneet/kostuneet)


 Ihan kivan kokoinen huivista tuli, vaikka meinasikin tulla kiirus. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin tehnyt yhden tai kaksi kuviokerrosta vielä lisääkin...


Tässä mallissa ei ollut reunahapsuja.


Alla huivi paketissa.


Syksyisen lehti-kortin väsäsin kiireessä. Leimasimella lehti-kuviota ja niiden väritys. Reunoihin ruskeaa väriä Distress ink -musteella.


Sisälle pohjalle ruskea-kulta -paperi ja onnittelut... 


Mukavaa sunnuntaita piipahtajille!

Satu

tiistai 11. marraskuuta 2014

Joulupukin pajakylä - Santa claus village

Tervehdys!

Viikonloppuloma Rovaniemellä, Joulupukin pajakylässä, toteutui viime viikonloppuna. 
Tervetuloa mukaan lomatunnelmiin... ;)

Tämä postaus EI ole maksettu mainos, en ole saanut mitään kaupanpäällisiä kohteesta, joten voitte uskoa, että kokemukseni kohteesta on aivan omani... :)

Ajattelin, että alkaa olla viimeisiä hetkiä viedä ekaluokkalaistani tapaamaan aitoa ja oikeaa Joulupukkia, ennen kun joku koulussa uskottelee jotakin muuta,.. :)


 Lensimme Helsingistä Rovaniemelle Norwegian-lehtoyhtiöllä. Lento kesti 1h 10min, joten oli mahtavan nopeaa touhua. Lennot saimme edullisesti, kun teimme varauksen jo elo/syyskuussa.


Lasten vaatteet mahtuivat heidän omiin lentolaukkuihinsa, joita hinattiinkin sitten ylpeydellä molemmissa päissä lentokentällä.

Yövyimme Santa claus villagessa, josta olimme varanneet 4hlön mökin. Hintaan kuului ilmainen kuljetus lentokentältä pajakylään ja lähtöpäivänä takaisin.


Mökkejä näkyi olevan alueella 70 kappaletta. 


Olin kyllä tyytyväinen mökkien varusteluun, vaikkei itse mökki kovin suuri ollutkaan. Löytyi pehmeä parisänky ja levitettävä vuodesohva. Sisällä oli lämmin, ilmastointi oli säädettävissä. Mikro, jääkaappi, hella, kahvin- ja vedenkeitin löytyi.


Mökki vaikutti uudehkolta, ikkunassa joulukynttelikkö, katossa poronsarvia muistuttava lamppu, tosin muovinen... Muuten materiaalit puuta. Jokaisella terassilla oli muovinen, valaistu kuusi.


Pieni saunakin löytyi, josta sai hyvät löylyt. Mies sai häkeltyneitä katseita saksalaisilta ja japanilaisilta turisteilta istuessaan iltahämärissä pakkasessa vain pyyhe päällään terassilla... ;)


Mökki oli kyllä hinta-laatusuhteeltaan hyvä. Hintaan kuului lisäksi hotelliaamupala viereisessä ravintolassa. Mieluummin tämä, kuin hotelli Rovaniemen keskustassa!!

Alueella oli ihanaa lappihenkeä havaittavissa jonkin verran, alla kuva poroaitauksesta.


Hauska klapiaita.


Ihana riukuaita kivipaaseineen...


Niin, napapiirillähän sitä siis oltiin.


Pajakylästä löytyi hauskan näköinen alue, joka paljastui iltaravintola-Santamukseksi. Valitettavasti ravintola oli kiinni meidän vierailumme ajan.


Santamuksen sisäpihalta on tämä...


...ja tämäkin kuva. Erikseen oli sitten se oikea sisätilaravintola. Olisin kaivannut alueelle enemmän juuri tämän kaltaista maanläheistä meininkiä... :)


No, sitten siihen kaupalliseen puoleen. 
Alla näkyvä Joulupukin lahjatalo oli täynnä pieniä "krääsäliikkeitä", joista suurin osa möi samoja tuotteita: pehmoleluja, t-paitoja, joulutuotteita ym. Sitten oli muutama järkevän näköinen kauppa, joka myi puukkoja, kuksia, nahkarukkasia ym.


Sisällä oli sitten tietysti myös joulurekvisiittaa... Lapset kävivät ravistelemassa joulurekien lahjapaketteja ja yrittivät etsiä niistä nimiä... :)


Sisältä löytyi myös keinutuoli, puikot ja lankaa... Kyseessä oli joulupukille valmistuva maailman suurin kaulaliina, joka oli JO todella pitkä... :)


Joulupukin kammari sijaitsi kylän suurimmassa rakennuksessa.


Sisällä oli kyllä Suomalaisia design-myymälöitä (Marimekko, Iittala) Joulupukin lisäksi.


Pukin tapaaminen oli ilmaista, mutta itse ei saanut valokuvata. Valokuvatontut kuvasivat puolesta ja ylläriylläri myivät otoksensa hyvään hintaan turisteille. Tapaamisesta oli mahdollista saada myös videotaltiointi itselle.


Lapset jättivät pukille joululahjatoive-listansa ja lupasivat pukille olla kilttejä... 
(7-vuotias tosin ilmoitti jo illalla, että "mä vaan sanoin sille pukille niin", ei siis suinkaan LUVANNUT).


Parasta pajakylässä oli iltaisin, kun rakennukset oli valaistu kauniisti ja aukiolla soi joulumusiikki...


Pajakylästä löytyi myös Joulupukin pääposti.




Postin sisällä oli ihanan aito tunnelma, nurkasta löytyi kivitakka, keinutuoli ja joulurekvisiittaa...


Meidän tontut kirjoittivat mummuille ja vaareille postikortit.




Santa claus villagen respa ja ravintola sekä joulunäyttely sekä lahjatavarashop löytyivät kivan näköisestä talosta. Myös tämä oli ihanasti valaistu iltaisin. Sisällä ravintolassa oli hieman tylsästi käytetty muovisarvista tehtyjä lamppuja sekä tekotakkaa, jossa oli aina valkea... 


Alla kuva joulunäyttelystä, joka käsitteli entisajan joulua nuutipukkeineen... 
Hiukan on pöydän antimet muuttuneet ajan saatossa... :)


Metsästä löytyi väriä vaihtava valoshow...


Meidän vierailu ajoittui sesonkia edeltävästi, silti lähes kaikki mökit oli varattu ja koko sesonki on kuulemma loppuunmyyty. Lunta ei ollut, kuin nimeksi, mutta onneksi koko vierailun ajan oli pakkassää. 

Olihan tuo mukava kohde, Husky-koirat jäivät näkemättä. Valitettavasti tuli kuitenkin hieman turistikohteen maku, kun kaikki porojen näkemisestä joulupukin kuvaamiseen asti oli maksullista.
Paljon tilpehööriä myynnissä. Oheisohjelmaa talvikaudella oli saatavilla paljon mm. husky-safarista moottorikelkkasafariin, kesällä poron ruokinnasta marjojen poimintaan. Hinnat hipoivat pilviä, mutta olivat toki suunnattu ulkomaalaisille.... kait, vai lähtisitkö lapin metsään keräämään mustikoita 100 euron hinnalla??? :) 

Ehdimme pienelle luontoretkellekin, joka oli omatoimiselle ilmainen!!!


Luontopolku pitkospuineen ja opaskyltteineen...


Pakkasilmasta huolimatta hienoinen suopursujen tuoksu... ainakin kuvittelin niin.


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päättyi tämä reissu.
Kivaa oli, ihanaa vaihtelua perusarkeen.
Mutta loppui liian pian, niin kuin kaikki lomat...
Kiva, jos jaksoit viihtyä seurassani koko kilometripostauksen verran! :)

Terveisin,
Satu