sunnuntai 28. elokuuta 2016

Karavaanaten Tanskan Legolandiin

Heips!

Ajattelin tehdä pienen postauksen karavaanailusta Ruotsissa ja Tanskassa niitä varten, jotka sellaista suunnittelevat. Lopussa myös reissukuvia. Varasimme reissuun 2 viikkoa aikaa ja tarkoituksella jätimme välipäiviä reissusuunnitelmaan, jolloin ei ollut tarkoitus liikkua minnekään. Koska meidän reissumme tehtiin auton ja vaunun kanssa, niin maksimikilometrimäärä päivässä asetettiin n. 200-250km:iin. Silloin päivästä n. 4-5 tuntia kului siirtymiseen ja paikan päällä ehti vielä käydä koluamassa lähikaupungin tai leikkipaikat läpi. 

Suomessa kun karavaanarina oli tottunut morjestamaan toisia karavaanareita, niin jo heti alkumatkasta huomasimme, ettei sama käytäntö ollutkaan ulkomailla käytössä :D No, yritimme muistaa pitää käpälät alhaalla.

Ruotsissa ja Tanskassa karavaanarialueella ajoneuvojen väliset etäisyydet olivat myös aivan toista luokkaa suomalaisen tavan kanssa. Vaunut oli parkkeerattu 4:n metrin etäisyydelle toisistaan ja niiden väliin sullottu 1-2 autoa... ei ihan täytä suomalaisia varoetäisyyksiä. Tavallista myös oli, että jokaisella karavaanarilla oli OMA hiili- tai kaasugrilli, jolla ruoat grillailtiin vaunujen välissä (Suomessa kielletty). Yhteiskäytössä olevia grillikotia etsimme alueilta, mutta yhteenkään emme törmänneet... makkarat lämmitettiin sitten paistinpannulla... :D


Vinkkejä / hyvä tietää:
- leirintäalueet kannattaa varata etukäteen, ainakin sesonkikaudella
- Ruotsin puolella pärjää hyvin laktoosittomilla kaupassa myytävillä tuotteilla, mutta esim. jäätelökioskeilla tai huvipuistoissa ei laktoosittomia jäätelöitä ollut tarjolla. 
Hylaa ei ruotsissa oikein tunnetakaan. 
- Tanskan puolella laktoosittomien tuotteiden valikoimat olivat hyvin vähäisiä myös kauppojen puolella.
- Ruotsista ei löydy kaupan hyllyltä mitään muita eineksiä kuin lihapullia. Sen sijaan tuoreita naudanlihakimpaleita löytyi kelmutettuna pienistäkin lähikaupoista. Hmm. vaunussa gourmet-aterian tekeminen ja hauduttaminen kaasuhellalla ei ihan heti houkutellut. Kanalla ja jauhelihalla päästiin kuitenkin jo pitkälle...
- Ruotsalainen ajokulttuuri on todella kahelia. Siellähän on usein keskiviivan tilalla kaide erottamassa ajosuuntia. Pohdimme menomatkalla syitä kaiteeseen, mutta syyt tulivat kohtuunopeasti selville, kun alkoi kaiteeton tie. Aivan päättömiä ohituksia ja ihan toistuvasti... Tanskan ajokulttuuri olikin sitten jo ihan normaalia...

Etukäteen jännäsimme vaunun kanssa laivaan menoa, mutta sitä tuli reissun aikana treenattua kolmella eri laivalla ja joka kerta ilman ongelmia. Alla kuva Helsingin satamasta lähtöpäivänä, kun odottelimme laivan lähtöä. Sankan usvan seasta lipui hauskan näköisesti Viking Line satamaan.


Alakuvassa ollaan Göteborgin satamassa odottelemassa Stena Linen laivaan pääsyä.


Täytyy kyllä sanoa, että karavaanarina laivaan meno on yhtä juhlaa. Karavaanarit päästettiin joka kerta ensimmäisten joukossa laivaan ja sieltä poiskin. Tässä alakuvassa olemme jo kannella laivan lähtöä odottelemassa, kun näin suuri määrä autoja ja rekkoja vielä odottelee laivaan pääsyä.



Leirintäalueet olivat kaikki hyväkuntoisia ja siistejä, parhaimmillaan sijaitsivat meren rannalla tai sisälsivät vesipuiston (vas). Kaikissa oli lapsille mukava leikkipaikka. Meidän 6v ja 9v lapset kävivät ihan keskenään leirintäalueiden leikkialueilla, yhtä rauhalliselta meininki vaikutti kuin Suomessakin. 

Tanskan rannikolla leirintäalueen vieressä oli autio hiekkaranta. Vedessä uiskenteli maneetteja, ehkäpä ne olivat syynä rannan hiljaisuuteen. Lapset keräsivät innoissaan simpukoita matkamuistoiksi, kauniitahan nuo olivatkin.


Reissun pääkohde oli Legolandissa käynti. Olimme varanneet 2 päivää alueen kiertämiseen. Molempina päivinä tihkutti vetta aamusta, mutta päivät selkenivät kauniiksi. Johtuiko sadesäästä vai onko tavallista, mutta jonoja ei alueella kauheasti ollut. Muutamiin hitti-laitteisiin sai jonottaa 20min, mutta muuten ei erityisiä jonoja ollut. Ehdimme jo ensimmäisenä päivänä kiertää käytännössä kaikki pisteet, joten sen perusteella voisin sanoa, että yksikin päivä (aamusta iltaan) riittäisi Legolandin näkemiseen. 



Tässä nyt sitten muutamia otoksia alueelta. Merirosvoreitti, joka tehtiin veneissä istuen. 6-vuotiaan suosikki oli palomies-kisa, jossa paloauto-joukkueet kisasivat keskenään.



Merenalainen seikkailu, jossa näki kaloja ja rapuja ym.


Lego friends -legoista tehty pieni alue.


Lapset tuntuivat olevan oikeassa iässä Legolandiin, 9v herra olisi jaksanut katsoa tunteja kaikkia hienoja Lego-rakennuksia. Olihan siellä sähköistetyt veneet ja junat ja laivan lastaukset ym. Joten näkemistä riitti.

Alla kuva Legolandin Köpenhaminan kanaalista...


Matkamme jatkui Legolandista Köpenhaminan ohi. Kävimme iltasella syömässä Köpiksen kanaalin varrella ja jotenkin nauratti, kun edellisenä päivänä oltiin juuri samaista "kuvaa" katsottu pienoismallina.


Vertaa näitä kahta kuvaa pienoismallin kuvaan ylempänä... :)


Upeita siltoja oli matkalla Tanskasta Ruotsiin...


Yksi matkalla tapahtuneista kömmähdyksistä oli se, että katsoessamme Oolannin karavaanarialueiden määrää (kuvassa alla), ajattelimme että kyllä sieltä aina yksi paikka löytyy suomalaisille karavaanareille... eikä varattu paikkaa etukäteen... v-i-r-h-e!


No, kaikki camping-alueet olivat tupaten täynnä, parkkipaikatkin alkoivat täyttyä tien varressa yöpyvistä matkailijoista... Aivan pohjoisimmalta leirintäalueelta saimme vaunulle "telttapaikan", siis paikan ilman sähköä. Ihanaa!! Olimme 3 yötä siellä, eikä sähköä tarvittu. Meillä on vaunussa aurinkopaneeli ja invertteri, joka riitti aivan loistavasti. Kahvit keiteltiin kahvinkeittimellä, lapset katselivat DVD-elokuvia telkkarista. Jääkaappi ja hella toimivat normaalisti kaasullakin. Paikan sai valita vapaasti nurmialueelta, erittäinkin ilmavasti varsinaisista vaunupaikoista poiketen!! Oikeastaan tämän innoittamina tuli ajatus, että miksi yleensäkin olemme aina buukanneet sähköpaikan, kun telttapaikka on halvempi ja väljempi (ainakin naapurimaissa). :)


Öölanti onkin oikea Ruotsin Riviera, löytyy niin vesipuistoa kuin aurinkorannikkoa... 
Niistä me sitten yritettiin ottaa kaikki irti...



Puoli päivää vietettiin laatikkoautomaassa, jonne 9v:kin halusi polvet suussa autoilemaan. Muuten Ruotsissa nähtävyydet oli hinnoiteltu kohtuullisiksi, mutta tämä paikka oli kyllä sisältöönsä nähden kallis. 


6v tyttö ei heti uskaltanut ajoradalle, kun siellä hurjasteli 3-6 -vuotiaita ruotsalaislapsia, joilla ei ollut hajuakaan liikennesäännöistä. Jos Suomessa polkuauto-liikennepuistoissa pidetään lyhyt ajokoulu ennen liikennepuistoon pääsyä, niin täällä moottoriajoneuvo-puistoissa sai hurjastella ihan surutta vaikka väärä kaistaa... Nuoresta taitaa tuo ruotsalainen ajokulttuuri jo vakiintua käytäntöön... 



Öölannin läpi ajaessa osui silmiin myös perusruotsalaista elämistöä... huh!


Piipahdimme myös Borgholmin linnassa, jossa poitsu olisi viihtynyt pidempäänkin.


Tuossa vaiheessa reissua oli pakko laittaa lapset hetkeksi jalkapuuhun, kun sopiva hetki koitti. Näkyivät viihtyvän... ;) Tuollaisenhan tekis helposti tähän takapihallekin... :D


Ennen varsinaista kotimatkaa vietimme viellä päivän paahteisessa Kolmårdenissa.


Lampaita ja vuohia pääsi omassa aitauksessa silittelemään, 
joka taisi city-lapsille olla elämys jo sinänsä.


Strutsi... :)


Delfinaario-näytös oli hieno, mutta aika äänekäs.


Alla tuo uusi vuoristorata, joka oli miehen ja 9v:n mukaan ihan mahtava! Mutta miksi eläintarhaan pitää tuoda vuoristorata tai Bamse-maailma lasten huvipuistohärveleineen...? Kysynpähän vaan.


Tykkäsin safari-ajelusta kondolihisseillä. Ainoa miinus oli, että hissit täytettiin täyteen ja kun puolet porukasta oli ruotsalaisia, niin ei viitsinyt kääntää selostusta suomen kielelle. Kyllähän tuosta ruotsinkielestäkin jotakin itse ymmärsi, mutta mukulat ei.



Lasten suosikki oli mangustien talo. Yläkuvassa seisova mangusti. 
Huomaa alakuvassa tuttavallinen käsi lasin alla... :)


Siinähän se. 
Oikein mukava reissu, erilainen karavaanariloma koti-Suomen matkailuun verrattuna. 
Kyllähän tästä pieni ulkomaan matkailu -kärpänen puraisi... :)
Miehen mielestä jotakin oleellista kuitenkin puuttui... Sauna! 
SFC-alueilla (joita suosimme) on usein naisten ja miesten saunavuoro iltaisin ja jotenkin siitä on tullut osa meidän perheen camping-perinnettä...

Tästä jäi paljon hyviä muistoja, uusia reissuja suunnitellen...

Terveisin, Satu

tiistai 23. elokuuta 2016

Hölskykurkut

Tervehdys!

Olen aivan hurahtanut hölskykurkkuihin. Kurkkuja tuli tuossa taannoin säilöttyä taas 5kg:n verran, mutta hölskykurkkuja olen silti tehtaillut vähän väliä.

Tosi helppo ja nopea tehdä, tee sinäkin... :)
Olen tehnyt kahdella kurkulla, mutta muuten samalla liemimäärällä. Kahdestakin kurkusta tulee riittävästi muutaman päivän tarpeisiin...

Hölskykurkut

4 avomaankurkkua
2 rkl etikkaa
1 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
3 rkl hienonnettua tilliä

Viipaloi kurkut ohuiksi viipaleiksi. Laita kannelliseen rasiaan. 


Lisää etikka, sokeri, suola ja tilli ja ravista suljettua rasiaa hetken ajan.


 Anna olla viileässä hetkisen ja ravista kurkkuja välillä. 

Valmis!
Nautitaan sellaisenaan, leivän päällä, salaatissa... 


Terkuin, Satu





sunnuntai 21. elokuuta 2016

Kirsikkamehua

Heips!

Viikot vierii huimaa vauhtia. Blogistanian puolelle en ole hetkeen ehtinyt.
Tässä hyvä kirsikkamehu-ohje, alunperin Dansuckerilta.


Kirsikkamehu

2 litraa kirsikoita
6 dl vettä
mehulitraan 6dl sokeria

Huuhtele marjat (ei tarvitse perata).


 Laita marjat ja vesi kattilaan ja anna kiehua n. 5min. 


 Puserra marjoja kattilan reunoja vasten ja keitä vielä 5min lisää. 
Kaada siivilän läpi toiseen kattilaan ja mittaa mehun määrä. 
Lisää mehun sekaan sokeria 6dl/litra. 
Kiehauta vielä, kuori pinnalta vaahto ja pullota pestyihin ja kuumennettuihin pulloihin. 


Tämä oli hyvää, tein satsin sekä makeista suklaakirsikoista että kirpeämmistä punaisista kirsikoista. Lapsetkin tykkäsivät. Suosittelen.

Satu





maanantai 8. elokuuta 2016

Ruusupenkin perustus

Tervehdys!

Lomat on lomailtu ja tänään palattu töihin. Lomalla tuli reissattua asuntovaunulla Ruotsissa ja Tanskassa, mökkeiltyä, kotoiltua, rempattua ja ihan vaan rentouduttua. Lomaa tuli pidettyä myös täältä blogistanian puolelta. 

Vaunureissun ajaksi jätin järkkärini kotiin ja laitoin sen hyvään piiloon... 
no, siellä piilossa se edelleen on viettämässä aikaa... 
Siis jotenkin aivan käsittämätöntä, en ole siis löytänyt sitä mistään, vaikka kuinka olen hakenut!! :D 
Varhaisdementia! 
Kamera itsessään on jo vanha ja itse asiassa ihan surkea, mutta olisin kaivannut sen sisustassa olevia valokuvia mm. tätä blogikirjoitusta varten... 
Jos marssin nyt kamerakaupoille, niin se löytyy huomenna... :)


Jo keväällä päätin perustaa ruusupenkin takapihalle. Luin netistä, että ruusut tarvitsevat n. 50cm multaa alleen, joten päätin tehdä betonikivistä istutusaltaan ja omistaa sen pelkästään ruusuille.

Alla repsahtanut vanha istutusalue, jonka tilalle ruusupenkki perustettiin.


 Vanhat istutukset ja kivikoristeet ylös ja vanha multa kaivettiin reuna-alueilta pois. Alue tasoitettiin hiekalla muurikivien kohdalta, ladottiin kivet suorakaiteen muotoon ja toki varmistettiin rakennelman suoruus. Lopuksi reiät täytettiin hiekalla, betonia en tässä rakennelmassa käyttänyt.


Tässä vielä kuva toisesta kuvakulmasta.
Tämä on taas niitä projekteja, joihin mies sanoo, että tee vaan... :)
Ja sitten minä teen! Alusta loppuun itse betonikivien tilauksesta ja kantamisesta, maan kaivamisesta lähtien aina muurikivien kokoamiseen ja altaan mullalla täyttämiseen ja istutuksiin asti.
Jaa, no, rälläköihän tuo muutaman betonikiven rusetti-osan... :)
Noo, turha tässä on marttyyriksi ruveta, minä siitä ruusupenkistä pääosin nautinkin.... :)


No, lopputulos palkitsee, tosin ne kukkivat ruusukuvat ovat nyt siellä kadonneessa kamerassa... :)
Siksi siis loppukesän orpo kuva jo kukkineesta ruusupenkistä, jossa on kaksi valkoista, kaksi vaaleanpunaista ja yksi tumman punainen ruusupensas.


Toivottavasti ne säilyvät talven yli elävinä. :)

Terveisin, Satu

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...