Positiivisuutta

Heipähei!

Ajattelin tänään pohtia hieman positiivisuutta. 

Uuden vuoden postauksessa hieman avasin noita muutamia omia tavoitteita tälle vuodelle 

ja yleensäkin elämälle. Yksi noista teemoista on: Ajattele positiivisesti.

(Alla olevia asioita olen löytänyt netistä ja kirjoista, teksti ei ole kaikenkattava. Blogikirjoituksen tarkoituksena on herättää ajatuksia positiivisuudesta ja mahdollisesti heijastaa niitä omaan elämään. En ole asian ammattilainen)

Olen kieltämättä ollut aina pessimisti tai vähintään realisti. Edelleenkin kyllä kartoitan kaikki mahdolliset lopputulokset positiivisesta mahdollisuudesta negatiiviseen, mutta en enää jää asumaan siihen negatiiviseen vaihtoehtoon. Taipumus negatiivisuuteen tulee varmaakin huonosta pettymyksensietokyvystä. Jos ajattelee aina sitä huonointa vaihtoehtoa, niin ei pääse pettymään. Jos tapahtuukin paremmin, niin saa juhlia. :)

Mutta ainainen negatiivinen ajattelu vie voimia ja tutkimustenkin mukaan positiivinen elää pidempään. 

Olenkin jo pidempään treenannut positiivisuutta. Ja kyllä, positiivisuutta voi oppia. 

Jopa minä. 

Hämmentävää, mutta jopa siitä huonosti menneestä asiasta voi aina kääntää esille jotakin positiivista. 

Suosittelen, oikeasti!! :) 

Yleisesti ohjeistetaan miettimään kaikkea, mikä omassa elämässä on hyvin ja mikä ilahduttaa. 

Pyydetään tekemään iltaisin listaa siitä, mikä kaikki päivän aikana sujui hyvin, ilahdutti.

Kolme positiivista asiaa kumoaa yhden negatiivisen... :)

Tee niitä asioita, joista tulee hyvä mieli. 

(siksi minä leivon, neulon, askartelen, laulan...ja pidän tätä blogiakin) :)

Vanhoista tavaroista löytyi useampi vuosi sitten tohtori Pertti Pakarisen tekemä positiivisuus-ohjeistus:

SANO ITSELLESI JOKA AAMU:

-Tästä päivästä tulee hyvä!

-Selviän paremmin kuin luulen!

-Mikään ei parane huolestumalla!

-En voi tehdä enempää kuin parhaani!

-Aina löytyy jotain ilon aihetta!

-Voin loistavasti!

-Tänään teen jonkun iloiseksi!

-Ei kannata masentua!

-Elämä on ihanaa!

OLEN OPTIMISTI!

No, osittain hieman kliseinen, mutta oikeastikaan mikään ei parane huolestumalla. Päättämällä, että päivästä tulee hyvä, niin todennäköisesti siitä tuleekin.

Lopuksi muutama pieni asia, joka hymyilyttää minua päivittäin:

Tyttäreni omakuva 3-vuotiaana... Tämän positiivisempaa ei ole! :)

Nykyiset isopäiset (monisilmäisetkin) karvapäät on myös jotenkin söpöjä. 

(tuo isopäisin näyttää kyllä olevan känkkäränkkä-päällä, mutta sekin sallittakoon)

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa...

Satu