perjantai 28. helmikuuta 2014

Lihaa!

Liha.

Jos minulta kysytään, niin nauttisin lihani mieluiten kanan ja kalan muodossa. Nuo tuntuvat sulavan kevyemmin ja ilman mahanpuruja. Punainen liha on rasvaisempaa ja runsaasti nautittuna saattaa altistaa mm. paksusuolisyövälle, mutta siitä huolimatta KUNNON pihvi on aina joskus kohdallaan!!


Anoppi kantoi taloon vajaan kilon naudan Entrecôte -pihviä, joten olihan siitä jotakin valmistettava. :)


En ole käynyt kokkikouluja, mutta sen verran tiedän pihvin paistosta, 
että liha on otettava huoneen lämpöön reilu tunti ennen kypsennystä. 

Nopea paisto kuumalla pannulla (mielellään valurauta).


 Laitoin pihvit vielä muhimaan hetkeksi folion sisään.


 Lasten pihvit paistoin kypsäksi ja aikuisten mediumiksi.

Päätin tehdä pihvin päälle valkosipulivoin itse. 


50g pehmeää voita ja yksi mahdollisimman pieneksi hienonnettu valkosipulin kynsi 
sekoitetaan sekaisin ja rullataan kelmun avulla rullaksi. 


 Hetkeksi jääkaappiin tai pakkaseen jähmettymään ja leikataan lopuksi viipaleiksi.


Lihan kyytipojaksi tietenkin täyteläistä punkkua, ... 


 ...lihan paistonesteistä tehty kastike sipulin kera, parsaa ja muusia.


Erittäin hyvää! 

Entrecôte taitaa löytää joskus uudelleenkin meidän ruokapöytään... :)

Satu

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Frilla-huivi

Päätin uskaltautua Frilla-huivin tekoon.



Jotenkin tuo huivin ulkonäkö on saanut minut uskomaan huivin tekemisen olevan jotakin todella haastavaa. Mutta huivi olikin TOSI helppo tehdä, jopa niin helppo, että meinasin kyllästyä.... Outoa! Tällaista ei ole aiemmin tapahtunut. :)

Tässä Novitan neuleohje. Langan löysin marketin hyllyltä, kääre on päässyt katoamaan... samoin tuntuu käyvän kaikelle muullekin tässä kämpässä... Mutta lanka ei ollut Novitaa, sen verran muistan. :)

 En tehnyt koko kerästä, vaikka ohje niin neuvoi. Liian pitkää huivia on mielestäni hankala käyttää.


Sähkönsininen sähäkkä frilla-huivi sopii ainakin mustan asun seuraksi ja piristykseksi...


Jos et ole kokeillut ja ulkonäkö miellyttää, niin voin kertoa, että 
SINÄ 
todellakin osaat tehdä itsellesi tämän huivin... :)

Nyt neulomaan!
Satu


maanantai 24. helmikuuta 2014

Vanhenemista

Heipsan!

Eräs maaginen päivä tuli jälleen ohitettua. Taas täynnä 25v... :)
No, ikä on vaan lukuja, tärkeintä on kai se, miltä itsestä tuntuu. 
Mun mielestä jokaisen pitäisi saada tehdä elämässä just sitä, miltä sisäisestä minästä tuntuu. 
Eikä ajatella, ettei tietyn ikäisenä enää sovi tehdä sitä ja tätä... :)

Nuorentumisen kunniaksi päätin lahjoa itseäni. 
Onneksi sain taloudellista tukea hankinnalle (kiitos iskä!), joka on jo pitkään ollut haaveeni. 

Tässä se on: 


Uutuuden kiiltävä KitchenAid Artisan yleiskone.


Konettahan on saatavilla tosi montaa eri väriä, mutta valitsin omasta mielestäni tyylikkään, mustan. 
Tämän koneen ulkonäkö miellyttää silmää siinä määrin, että sitä säilytetään näkyvillä.

Ensimmäisen pullataikinankin ehdin jo viikonloppuna pyöräyttää ja oikein hyvin tuntui kone pelittävän...


Täydellisen korvapuustin salaisuus ei ole aivan vielä ratkennut, mutta lähempänä ratkaisua selvästi ollaan. :)  



Terkuin, Satu

perjantai 21. helmikuuta 2014

Positiivisuutta

Heipähei!

Ajattelin tänään pohtia hieman positiivisuutta. 
Uuden vuoden postauksessa hieman avasin noita muutamia omia tavoitteita tälle vuodelle 
ja yleensäkin elämälle. Yksi noista teemoista on: Ajattele positiivisesti.

(Alla olevia asioita olen löytänyt netistä ja kirjoista, teksti ei ole kaikenkattava. Blogikirjoituksen tarkoituksena on herättää ajatuksia positiivisuudesta ja mahdollisesti heijastaa niitä omaan elämään. En ole asian ammattilainen)


Olen kieltämättä ollut aina pessimisti tai vähintään realisti. Edelleenkin kyllä kartoitan kaikki mahdolliset lopputulokset positiivisesta mahdollisuudesta negatiiviseen, mutta en enää jää asumaan siihen negatiiviseen vaihtoehtoon. Taipumus negatiivisuuteen tulee varmaakin huonosta pettymyksensietokyvystä. Jos ajattelee aina sitä huonointa vaihtoehtoa, niin ei pääse pettymään. Jos tapahtuukin paremmin, niin saa juhlia. :)

Mutta ainainen negatiivinen ajattelu vie voimia ja tutkimustenkin mukaan positiivinen elää pidempään. 

Olenkin jo pidempään treenannut positiivisuutta. Ja kyllä, positiivisuutta voi oppia. 
Jopa minä. 
Hämmentävää, mutta jopa siitä huonosti menneestä asiasta voi aina kääntää esille jotakin positiivista. 
Suosittelen, oikeasti!! :) 

Yleisesti ohjeistetaan miettimään kaikkea, mikä omassa elämässä on hyvin ja mikä ilahduttaa. 

Pyydetään tekemään iltaisin listaa siitä, mikä kaikki päivän aikana sujui hyvin, ilahdutti.

Kolme positiivista asiaa kumoaa yhden negatiivisen... :)

Tee niitä asioita, joista tulee hyvä mieli. 
(siksi minä leivon, neulon, askartelen, laulan...ja pidän tätä blogiakin) :)

Vanhoista tavaroista löytyi useampi vuosi sitten tohtori Pertti Pakarisen tekemä positiivisuus-ohjeistus:

SANO ITSELLESI JOKA AAMU:
-Tästä päivästä tulee hyvä!
-Selviän paremmin kuin luulen!
-Mikään ei parane huolestumalla!
-En voi tehdä enempää kuin parhaani!
-Aina löytyy jotain ilon aihetta!
-Voin loistavasti!
-Tänään teen jonkun iloiseksi!
-Ei kannata masentua!
-Elämä on ihanaa!

OLEN OPTIMISTI!

No, osittain hieman kliseinen, mutta oikeastikaan mikään ei parane huolestumalla. Päättämällä, että päivästä tulee hyvä, niin todennäköisesti siitä tuleekin.

Lopuksi muutama pieni asia, joka hymyilyttää minua päivittäin:

Tyttäreni omakuva 3-vuotiaana... Tämän positiivisempaa ei ole! :)


Nykyiset isopäiset (monisilmäisetkin) karvapäät on myös jotenkin söpöjä. 
(tuo isopäisin näyttää kyllä olevan känkkäränkkä-päällä, mutta sekin sallittakoon)


Tällaisia ajatuksia tällä kertaa...

Satu

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Kummipojan kortti

Viikonloppuna vietettiin kummipojan 11v-synttäreitä.

Poika on tullut siihen ikään, että synttärilahjaksi on kätevintä antaa RAHAA...
Ihanaa! 
Nyt se tuskailu lahjojen kanssa hieman helpottaa.
Onhan raha tietysti hieman kalseaa, siitä ei jää muistoja ym... 
Mutta voi sitä iloa, kun nuori mies selasi kaikkia lahjaksi saatuja seteleitään ja pohti saako kaikki toiveensa toteutettua... taisi saada. :)

Kortin päätin kuitenkin väkertää oheen. 
Senkin teema hieman mietitytti, mutta valitsin "änkkärit", eiköhän se ole jonkinlainen kestoteema.

Pahvia pahvin päälle...


Etsin netistä änkkärien kuvia ja leikkasin se irti. 


Tällä kertaa toivotettiin VIHAISTA synttäriä teeman mukaan... :)


Sisäsivulla teema jatkuu.


Kahisevan lisäksi mukaan lähti myös vihaisia namuja.


Niin ne vaan kasvaa ne pienet kummipojatkin...

..itse sen sijaan vaan nuorenee vuosi vuodelta... ;)

Satu

maanantai 17. helmikuuta 2014

Kukkia ystävälle

Heipsan!

Nyt on selkeästi tulppaanien aika. Ihania väriläiskiä synkeän sumuisessa helmikuussa.


Ystävä sai myös kasan tulppaaneja kyläilyn yhteydessä.
 Perussettihän on aika ankean näköinen, joten päätin koristella kimppua hieman. 
Tämä kimppu oli lähtökiireessä tehty, mutta kohtalaisen kivan oloinen kai kuitenkin...


Yhdistin vaaleanpunaisia ja violettisia tulppaneita sekaisin.


Mikähän tuon kankaan nimi nyt sitten on... 
Joka tapauksessa kivaa harsomaista kangasta kimpun alaosaan.


Sellofaania ja kaunis nauha ympärille...


Meidän kimppu kulki autossa 15 minuuttia, joten en laittanut sellofaania koko kimpun päälle.

Kukkien tuoma piristys on aina paikallaan... :)

Satu

perjantai 14. helmikuuta 2014

Ystävänpäivää

Hyvää ystävänpäivää!!


Mitä tarkoittaa ystävä?
Onko se jotakin enemmän, kuin nuo 200 face-kaveria? 

Wikipedian mukaan:
Ystävyys tarkoittaa kahden tai useamman ihmisen välistä ihmissuhdetta, jota pidetään tuttavuutta läheisempänä – tosin molemmissa on eritasoista läheisyyttä. Ystävyyttä ja tuttavuutta ajatellaan yleensä saman jatkumon osina.
Ystävyydessä ajatellaan usein esiintyvän seuraavia käyttäytymistapoja:

-aika hyvä määritelmä, tuotahan se on. 

Jokainen on varmasti elämänsä aikana kokenut monenlaisia tunteita ystävien kanssa: iloa, naurua, surua, suurta pettymystä ja vihaakin. Joskus ystävyys katkeaa tai se vaan haalistuu ja väljenee. Joskus ystävyys liittyy samanlaiseen elämäntilanteeseen. Joskus se säilyy ja vaan vahvistuu.
 Iän myötä tärkeiden ystävien merkitys tuntuu korostuvan, ainakin itselleni.

Muistatko ajan, jolloin oli tärkeää olla jonkun paras kaveri... :) 
Nyt tuntuu hassulta käyttää termiä "paras", mutta kyllä sitä osaa nimetä ystävistään sen tärkeimmän. 
Olen onnekas siinä mielessä, että lapsuudesta asti säilyneitä tärkeitä ystävyyssuhteita on useita. Juttu tuntuu aina jatkuvan siitä, mihin se viimeksi on jäänyt, se on jotenkin helppoa ja niin ihanaa... :)

Yhden ystävänpäiväkortin ehdin askarrella ja lähettääkin.
Muille tärkeille ystävilleni lähetän kauniita ajatuksia, olette mielessäni!

Kuva on leimattu tavalliselle paperille...


...ja väritetty puuväreillä.


Pääsin käyttämään ekan kerran leimasin-kirjaimia, jotka hankin aiemmin kädentaidot-messuilta.


Potentiaalisesti erittäin sottaavaa, mutta hauskaahan noilla oli leimailla.


Oma haasteensa oli leimasintekstin saaminen suoraan... :)


Alla kuva valmiista kortista.


Toiselle puolelle asettautui Tommy Tabermannin runo: 'Pieni laulu ihmisestä'


HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ
sinulle, joka tällä piipahdat.

-pidetään kiinni niistä tärkeistä ihmisistä ympärillämme
-ihminen tarvitsee ihmistä. :)

Satu

maanantai 10. helmikuuta 2014

Aamureippaus-taulu

Heipähei!

Tervetuloa ulkoisesti uudistuneeseen blogiini... :)

Tämän postauksen aihe liippaa kohtalaisen läheltä jokaista lapsiperhettä... 

Se on se arki ja arjen haastavat tilanteet, vanhempien liian lyhyt pinna, kiukuttelevat lapset, ainainen kiire ym. mikä saa aikaan hampaiden kiristelyä useammassakin perheessä. Meillä (ja niin varmasti teilläkin) näitä tilanteita on yritetty helpottaa reippaus-korteilla tai -tauluilla, joihin kerättään tarroja tai rasteja hyvin suoritetuista tehtävistä.

Meidän perheen tämänhetkiset haasteet liittyvät aamuihin 
ja niitä helpottamaan on tehty nyt aamureippaus-taulu.


Aamun top 5 tehtävät on kuvattu kuvin, jolloin myös 4-vuotias tietää, mitä pitäisi tehdä. Kun tehtävä on tehty, saa ITSE käydä merkitsemässä rastin ruutuun.
Kun JOKAISESSA viidessä kohdassa on viisi rastia täynnä, on ensimmäisen palkinnon vuoro. Tällä kertaa eka palkinto on tikkari. Kun kymmenen rastia on jokaisessa kohdassa täynnä pääsee elokuviin (tämä on tavallista arvokkaampi palkinto, koska äiti tahtoisi niin kovasti päästä katsomaan Annelia ja Onnelia :))
15 rastista saa muutaman euron lelun, 20 rastia oikeuttaa kylpylään...


Nyt täytyy kyllä myöntää, että äippä on ollut aikas hövelillä päällä 
(tai sitten täysin toivoton, kaameiden aamujen uuvuttama), 
että on tullut sovittua kohtalaisen hyvät palkinnot...

Toivehan tietty on, että opittu aamurutiini säilyisi taulun loppumisen jälkeenkin. 
(toiveajattelua)

Joka tapauksessa tämä itsenäinen rastien piirtäminen tauluun on ollut selkeästi hyvä juttu, kumpikaan ei myöskään ole huijannut (tai en ainakaan ole huomannut)... 
Myös aamutehtävien selventäminen eri asioihin on ollut parempi, kuin joskus aiemmin käytössä ollut "yleinen reippaus aamuisin". Tuolloin jää täysin vanhemman  oman arvion varaan, saako lapsi aamusta tarran vai ei. (usein se on kaatunut siihen viimeisimpään eli ulkovaatteiden pukemiseen ja on tietysti lapsesta hirveän epäreilua)

Sellaisia tauluja meillä, mitenkäs teillä?

Terveisin, 

Satu

perjantai 7. helmikuuta 2014

Sämppärit ja hampparit

Välillä osuu silmiin blogeissa, facessa, lehdissä... 
ihanan näköisiä kotitekoisia hampurilaisia....


MÄÄKIN haluan!

Samalla päätin kokeilla yön yli jääkapissa nousevaa sämpylätaikinaa. 
Alkuperäinen ohje Myllyn Paras, mutta sen verran reilusti tein muutoksia, että laitan myös omani.

Yön yli sämpylät (n. 16-20 kpl)

6 dl maitoa
25g hiivaa
2 tl suolaa
3 rkl sokeria
50g voita
7 dl sämpyläjauhoja
5 dl vehnäjauhoja

KYLMÄ maito, jonka sekaan liotetaan hiiva, suola, sokeri ja sulatettu voi. Lisää jauhot sekaan hitaasti, samalla vaivaten. Peitä kulho kelmulla ja laita yöksi jääkaappiin. 


Aamulla kaada taikina jauhotetulle alustalle ja muotoile pötkoksi. Leikkaa paloiksi ja pyörittele sämpylöiksi. Aseta sämpylät pellillä kohoamaan n. 30min ajaksi 40 asteiseen uuniin. 


Ota pelti pois uunista ja nosta uunin lämpötila 225 asteeseen. Paista sämppärit kypsiksi. 


Ihanaa tuoreena, hyvää jäähtyneenä, sopii myös hamppareihin. Voin suositella. 


Ja sitten ne hampparit....

Periaatteella: kaikki tehdään ite!

Jauhelihapihvit, 


bataattiranskalaiset...




 Hampparin väliin pihvin lisäksi:

juustoa
herkkukurkkua
tomaattia
salaattia
paistettuja sipulirenkaita
ketsuppia
sinappia
BBQ-kastiketta
majoneesia









Täytyy kyllä sanoa, että hyvää oli! 

Ja kaloreita ei todellakaan laskettu... taaskaan. 


Rentouttavaa viikonloppua täällä pyörähtäville!!

Satu