Tervehdys!
Kirjan selkeiden ohjeiden mukaan tein itselleni sekä ruisjuuren että vehnäjuuren. Juuria säilyttelen jääkaapissa ja otan tarvittaessa sieltä käyttöön.
Juurileivonta vaatii hieman ennakointia ja aikaa, mutta lopputulos palkitsee roimasti... Esimerkiksi jos haluan leipää torstaina, otan tiistai-iltana juuren kylmästä, ruokin ensimmäisen kerran silloin, toisen kerran keskiviikko-aamuna ja taikina tehdään keskiviikkoiltana. Taikina lepäilee jääkaapissa siihen asti, että sen haluaa paistaa. Paistan yleensä yhden leivän torstaina, toisen perjantaina ja taikinamäärästä riippuen kolmannen lauantaina. Kauempaa en ole leipätaikinaa viitsinyt jääkaapissa säilöä...
Paistamisessakin on omat kikkansa. Olen paistanut leivät uunissa pizzakiven päällä, ensin kuumemmassa 240 asteessa 20 minuuttia ja sitten 220 asteessa 20 minuuttia. Puolet ajasta uunissa on kaksi vesikippoa, jotka mahdollistavat leipien pintaan tehtyjen viiltelyjen aukeamisen kauniisti ja toisaalta rapean kuoren.
Varsinaisia reseptejä en tähän postaukseen laita, mutta muutamia kuvia tuotoksista.
Vasemmalla vaalea paahtoleipä, joka on yksi meidän perheen suosikeista.
Jauhoina olen käyttänyt pääosin luomu-vehnäjauhoja, lisännyt sekaan spelttiä, täysjyvävehnää, ruista, kauraa.
Uunista ottamisen jälkeen leivän tulisi antaa jäähtyä ritilän päällä n. tunnin verran ennen leikkaamista, jotta maut saavat tasaantua.
Luomujauhoissa ei ole jauhonparanteita ym, joten villihiivoja on niissä enemmän. Koska juuri perustuu villihiivoihin, on ainakin juuren ruokinnassa käytettävä luomujauhoja. Osa leipoo sitten tavallisilla jauhoilla.
Patonkia olen tehnyt vain kerran, silloin tuotoksena kaksi yrttipatonkia ja kaksi tavallista.
Hampurilaissämpylät hapanjuuresta onnistuivat kivasti...
Kyllä itse tehdyt hampparit voittavat mennen tullen mäkkärit ja heset.
Ruispalat ovat toistaiseksi ainoa, mitä olen ruisjuuresta tehnyt. Ruisleivillä ei ole meidän perheessä kovin suurta menekkiä, minkä takia niiden leivonta on jäänyt vähäiseksi.
Oik. kuvassa iltapalalle tehty feta-oliivi -focaccia hapanjuureen.
Pizzapohjasta tuli sairaan hyvää. Ekan kerran elämässäni olisin halunnut syödä mieluummin reunoja kuin täytettyjä osia. Pohja oli rapea, reunat kohonneet ja hyvärakenteisia.
Pizzan paisto tietysti pizzakivellä ja uuni niin kuumaksi kuin mahdollista. Tavallisella uunilla pizzan paisto vie kuitenkin niin kauan (lue n. 10min) aikaa, joten seurueelle paistettaessa ensimmäiset pizzat on jo jäähtyneet, kun viimeinen tulee uunista.
Tuli niin mahtavia pizzoja, että heräsi halu kokeilla paistoa paremmassa pizzauunissa. Oikeasti teki mieli hankkia aito puilla lämpiävä pizzauuni, mutta tilanpuutteen takia hankittiin kaasulla toimiva Ooni. Oonissa pizza paistuu n. 1 minuutissa ja reunat saavat omanlaisen ulkonäön ja maun.
Juurikin kaikki on hyvän näköistä ja erittäin kaunistakin vielä! VArmasti hyvän makuisia.
VastaaPoistaKiitos Sartsa, kyllä on tekeleet kauppansa tehneet meidän perheessä... :)
Poista