Hurahtanut hapanjuureen

 Tervehdys!

Sain joululahjaksi itseltäni Eliisa Kuuselan Leipävallankumous-kirjan ja hurahdin hapanjuurileivontaan aivan täysin... 😁

Kirjan selkeiden ohjeiden mukaan tein itselleni sekä ruisjuuren että vehnäjuuren. Juuria säilyttelen jääkaapissa ja otan tarvittaessa sieltä käyttöön. 

Juurileivonta vaatii hieman ennakointia ja aikaa, mutta lopputulos palkitsee roimasti... Esimerkiksi jos haluan leipää torstaina, otan tiistai-iltana juuren kylmästä, ruokin ensimmäisen kerran silloin, toisen kerran keskiviikko-aamuna ja taikina tehdään keskiviikkoiltana. Taikina lepäilee jääkaapissa siihen asti, että sen haluaa paistaa. Paistan yleensä yhden leivän torstaina, toisen perjantaina ja taikinamäärästä riippuen kolmannen lauantaina. Kauempaa en ole leipätaikinaa viitsinyt jääkaapissa säilöä...

Vuoden alusta lähtien olen leiponut lähes viikoittain (paitsi kesällä), pääasiassa leipää, mutta myös muuta. Juuren ollessa nuori, leivontakertoja olisi hyvä olla alkuun tiheämmin tai sitten juurta voi ruokkia ilman leivontaa, jotta se vahvistuu ja tuottaa paremmin kohoavat ja maukkaat leipomukset. 

Paistamisessakin on omat kikkansa. Olen paistanut leivät uunissa pizzakiven päällä, ensin kuumemmassa 240 asteessa 20 minuuttia ja sitten 220 asteessa 20 minuuttia. Puolet ajasta uunissa on kaksi vesikippoa, jotka mahdollistavat leipien pintaan tehtyjen viiltelyjen aukeamisen kauniisti ja toisaalta rapean kuoren. 

Liityin myös facebookin hapanjuurileipurit-ryhmään, josta löytyy ohjeita juuren tekemiseen sekä erilaisia reseptejä. Tuhannet muut hapanjuurileipurit auttelevat tarvittaessa.

Ryhmässä uskaltaa tuoda esille niin onnistumiset kuin epäonnistumisetkin.

Varsinaisia reseptejä en tähän postaukseen laita, mutta muutamia kuvia tuotoksista.

Vasemmalla vaalea paahtoleipä, joka on yksi meidän perheen suosikeista.

Niin kuin kuvista on pääteltävissä, on leivät kohtalaisen kookkaita. Kuori on kova ja rapea, sisus pehmeä. 

Jauhoina olen käyttänyt pääosin luomu-vehnäjauhoja, lisännyt sekaan spelttiä, täysjyvävehnää, ruista, kauraa. 

Uunista ottamisen jälkeen leivän tulisi antaa jäähtyä ritilän päällä n. tunnin verran ennen leikkaamista, jotta maut saavat tasaantua.

Vas. kuvassa briossi-leivät, ihanan makean mausteiset, kuin pullaa... 😋

Luomujauhoissa ei ole jauhonparanteita ym, joten villihiivoja on niissä enemmän. Koska juuri perustuu villihiivoihin, on ainakin juuren ruokinnassa käytettävä luomujauhoja. Osa leipoo sitten tavallisilla jauhoilla. 

Minä, joka olen aina leiponut pulla- ja leipätaikinat vatkaimella tai monitoimikoneella, olen täysin jäänyt kiinni käsin vaivaamisen ihanuuteen... 😳😂 On niin terapeuttista tunkea kädet taikinaan ja pysähtyä hetkeen... 

Patonkia olen tehnyt vain kerran, silloin tuotoksena kaksi yrttipatonkia ja kaksi tavallista.

Sämpylöitä on tullut tehtyä erilaisia, suunnitellusti ja myös taikinan ylikohoamisen takia... Siemensämpylöistä en löytänyt kuin raaka-kuvan, mutta olivat herkkua...😋

Hampurilaissämpylät hapanjuuresta onnistuivat kivasti...

Kyllä itse tehdyt hampparit voittavat mennen tullen mäkkärit ja heset.

Ruispalat ovat toistaiseksi ainoa, mitä olen ruisjuuresta tehnyt. Ruisleivillä ei ole meidän perheessä kovin suurta menekkiä, minkä takia niiden leivonta on jäänyt vähäiseksi.

Oik. kuvassa iltapalalle tehty feta-oliivi -focaccia hapanjuureen.

Pizzapohjasta tuli sairaan hyvää. Ekan kerran elämässäni olisin halunnut syödä mieluummin reunoja kuin täytettyjä osia. Pohja oli rapea, reunat kohonneet ja hyvärakenteisia. 

Pizzataikina tehdäänkin pitkän kaavan mukaan. Päivänä 1 tehdään taikina, päivänä 2 muotoillaan taikina palloiksi. Taikinapallot lepäävät kylmässä vielä kahden yön yli, joten pizzaa päästään paistamaan päivänä 4...😊

Pizzan paisto tietysti pizzakivellä ja uuni niin kuumaksi kuin mahdollista. Tavallisella uunilla pizzan paisto vie kuitenkin niin kauan (lue n. 10min) aikaa, joten seurueelle paistettaessa ensimmäiset pizzat on jo jäähtyneet, kun viimeinen tulee uunista.

Tuli niin mahtavia pizzoja, että heräsi halu kokeilla paistoa paremmassa pizzauunissa. Oikeasti teki mieli hankkia aito puilla lämpiävä pizzauuni, mutta tilanpuutteen takia hankittiin kaasulla toimiva Ooni. Oonissa pizza paistuu n. 1 minuutissa ja reunat saavat omanlaisen ulkonäön ja maun.

Sitten muutama kuva makeista hapanjuurileivonnaisista.

Pullataikinasta olen tehnyt korvapuusteja, solmuja, sokeripullia, dallaspullia... 

Samasta pullataikinasta paistoin myös munkit ja täytyy kyllä sanoa, että nyt veti vertoja Pyynikin munkkikahvilan munkeille... Eikä ollut ainoastaan oma mielipide... 😊😋

Vohvelitaikinasta tuli niin mahtava, että siitä taidan postauksen tehdä jossakin vaiheessa. Vohvelit olivat rapeita, vaikka joutuivat seisomaan oman aikansa ennen syömistä. Olivat myös niin tuhteja, etten pystynyt yhtä enempää syömään...😂 

Nämäkin rankattiin arvostelussa vohvelikahvilan vohveleiden rinnalle ja voin sanoa, että raati on yleensä todella tiukka ja ärsyttävän pieniin asioihin puuttuva...

No nyt on sitten tullut kehuttua omia leipomuksia ihan koko postauksen verran...😬😳 

...mutta, mutta kun nämä juurella tehdyt ovat olleet ehdottomasti parhaita ikinä tekemiäni versioita... 😜

Lopuksi vielä kuva kumpuilevasta pannukakusta, joka sekin sai juurelta hieman potkua...

Jos sinä innostuit juurileivonnasta, niin suosittelen Leipävallankumous-kirjaa tai jo pelkästään liittymään facebookin hapanjuurileipureiden ryhmään. Jos et halua itse tehdä omaa juurta, niin juuria saa ostettua valmiina ja ehkäpä joku tuttu jo ennestään omistaa toimivan juuren, josta voi sinulle antaa poikasen... 😊

Terkuin, Satu

Runebergin tortut ilman mantelia

 Heissan!

Blogitauko venähti melkein puolen vuoden pituiseksi. Hups! 

Tässä välissä on kerätty voimia ja yritetty ratkaista liian kiireisen arjen dilemmaa... tuloksetta... 

Blogia en ole unohtanut, mutta ajattelin suunnata jatkossa painoa enemmän tuonne Instagramin puolelle. @sadunhohteinen löytyy sieltä ja sinne toivoisin postaavani enemmän kuvia kaikenlaisista touhuista matkan varrelta. Blogiin pyrin silti kirjoittelemaan ylös reseptejä sekä isompia kokonaisuuksia. Instan puolelle on helppo postata kuvia mökkiremontista ym. mistä ei välttämättä viitsi varsinaista blogipostausta tehdä.

Edelleen painin ajankäytön ja arjen yhdistämisen haasteen kanssa. Työelämä ja arjen velvollisuudet (siivous, ruoanlaitto, lapsen treenikuljetukset) vievät liikaa aikaa. Miten ehtisi toteuttamaan itseään arjen keskellä? Kotityöt on jaettu puolison kanssa, kaupassa käynti on ulkoistettu kauppakassi-palveluun, treenikuskauksia tehdään kimppakyyti-periaatteella, joten neljät treenit viikossa ei kaadu omaan niskaan...

Blogin päivittäminen tuntuu olevan se, joka ensimmäiseksi jää tekemättä, mutta siitä huolimatta leipomuksia ja neulomuksia sekä remonttitöitä on tehty ja postauksia on kymmeniä tekemättä viime vuodenkin ajalta... En tee blogia työkseni, en ota tänne mainoksia, en saa tästä rahaa... Teen tätä itselleni ja teille, jotka täällä käytte piipahtamassa, tämä toimii omana reseptiarkistonani ja toisaalta välillä päiväkirjamaisena lifestyle-blogina... 

Milloin elämä sitten on suorittamista? Omalla kohdallani ainakin silloin, kun asioita tehdään "liukuhihnalla", samalla kun tehdään jotakin muutakin... ja silloin, kun on pakko tehdä jotakin... Siispä olen ajatellut luopua sanoista pakko, pitäisi, täytyisi... 😅 No okei, joskus on pakko ja täytyy, mutta läheskään aina ei. Nykyään leivon ilman radiota, nautin käsien tunkemisesta taikinaan ja yritän olla läsnä niissä itselle tärkeissä kohdissa elämää... 😊 

No, nyt aiheeseen... 😄

Meidän perheessä on kaksi manteliallergista, minkä vuoksi halusin (ei ollut pakko 😉) leipoa mantelittomia Runebergin torttuja. Pääsin myös leipomaan ekan kerran uudella, varta vasten ostetulla, Runebergin torttu -vuoalla. Resepti on varioitu Valion ohjeesta.

Runebergin tortut 

10-12 kpl 

200g voita

1 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

2 kananmunaa

3 dl vehnäjauhoja

1,5 dl kaurajauhoja

1 dl keksimuruja (käytin Bastogne-keksejä)

1,5 tl leivinjauhetta

1/2 tl kardemummaa

1/2 tl kanelia

1,5 dl kuohukermaa

taikinan sisään:

paistonkestävää vadelmamarmeladia

kostutukseen:

1 dl vettä

1 rkl sokeria

1-2 rkl punssia, rommia tai konjakkia

pinnalle:

vadelmamarmeladia

1/2-1 dl tomusokeria

2-3 tl vettä

punaista elintarvikeväriä

Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi. 

Lisää kanamunat yksitellen vatkaten sekaan. 

Murskaa keksit huhmareessa. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää hiljalleen kerman kanssa taikinan sekaan. 

Voitele ja korppujauhota torttuvuoka. 

Lisää puolet taikinasta vuokien koloihin. Tee taikinaan pieni kuoppa ja annostele 1/2-1 tl vadelmamarmeladia kuoppiin. Annostele loput taikinasta päälle. 

Tällä ohjeella tulee n. 12 kpl 4cm korkeita torttuja, jos haluat korkeampia, niin vähennä määrää. 

Paista 175 asteessa 35-40 minuuttia. Tarkista kypsyys cocktailtikulla.

Kiehauta kattilassa vesi, sokeri ja alkoholi. Annostele neste lusikalla leivonnaisten päälle, kun ne ovat vielä vuoassaan. Anna jäähtyä.

Kumoa jäähtyneenä pois vuoasta. Tortut kohoavat uunissa keskiosastaan koholle. Kohonnut osa leikataan veitsellä pois ja leikatusta puolesta tulee tortun alaosa. 

Sekoita tomusokeri elintarvikeväri ja vesi sekaisin siten, että seos on sekoitettavissa, mutta herkästi kiinteytyvää. Laita seos kertakäyttö-pursotuspussiin ja leikkaa saksilla pieni pursotuspää pussiin. Pursota isohkoja ympyröitä torttujen pinnalle. Lusikoi lopuksi vadelmamarmeladia kovettuneiden rinkuloiden keskelle.

Alla näkyy halkaistusta Runebergin tortusta vadelmasydän.

Nautitaan hyvässä seurassa... 

...vaikka siis pelkästään oman itsensä kanssa. 😁

Vielä ehtii leipomaan Runebergin päiväksi... 

Terkuin, 

Satu

Amerikkalaiset keksit

Tervehdys.

Pikkuleipäteemalla jatketaan. 

Nämä on meidän perheen suosikkeja. 

Olen tehnyt näitä muutamalla variaatiolla, tällä kertaa suklaakarkeilla.

Amerikkalaiset keksit

200g voita

1,5 dl fariinisokeria

1,5dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 munaa

4,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

makuvaihtoehtoja:

- ranskalaisia pastilleja

- tummaa suklaata rouhittuna

- 1,5 dl marianne crushia

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita kuivat ainee keskenään ja lisää vähitellen seokseen. Lisää lopuksi haluamasi makuvaihtoehto. Laita taikinaa leivinpaperille pieninä nokareina, keksit leviävät paistaessa reilusti.

 Tällä kertaa rouhin taikinan sekaan tummaa suklaata ja lisäsin vielä suklaakarkit pinnalle. 

Suosittelen kauniin ulkonäön vuoksi laittamaan karkit pinnalle.

Viimeistely valkosuklaaraidoilla

 Onneksi ehdin piilottaa purkillisen, 

pöydälle näkyville jätetyt keksit hävisivät muutamassa päivässä... :)

Terkuin, Satu

Pursotettavat pikkuleivät

Heips.

Tämän vuoden Jouluherkku-lehdessä oli ohje pursotettaviin pikkuleipiin, joita piti kokeilla. 

Lisäsin hieman vaniljasokerin määrää.

Pursotettavat pikkuleivät

200g huoneenlämpöistä voita

4,5 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

1,25 dl sokeria

1 iso kananmuna

Vatkaa pehmeä voi ja jauhot kuohkeaksi vaahdoksi (ei mulla kyllä vaahtoa tullut, mutta ilmava seos), lisää vaniljasokeri. Vatkaa toisessa kulhossa kananmuna vaahdoksi ja lisää sekoittaen sekaan sokeri. Lisää kananmuna-sokeri -seos voin sekaan nopeasti sekoittaen. Älä vatkaa, ettei seos sitkisty. Siirrä taikina pursotuspussiin ja pursota leivinpaperilla haluamasi muotoisia pikkuleipiä. 

Paista 200 asteisessa uunissa 8-10 minuuttia, kunnes ovat reunoista kultaisen värisiä. Jäähdytä. 

Dippaa halutessasi sulaan suklaaseen ja koristele nonparelleilla.

Valmis.

Nopeatekoiset pikkuleivät!

Satu

Kultarannan pumpulikakku kuorrutuksella

Heippa.

Tuossa taannoin tuli leivottua Kultarannan pumpulikakkua, 

joka muuten sopii oikein hyvin myös joululeivonnaiseksi. 

Ohjeen löysin täältä.

Pumpulikakku

3 kananmunaa

3 dl Siro erikoishienoa sokeria

4 dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

1,5 tl vaniljasokeria

250g kiehuvan kuumaa voita

Kuorrutus:

60g pehmeää voita

100g maustamatonta tuorejuustoa

4 dl tomusokeria

1 rkl sitruunamehua

2 tl vaniljasokeria

Vatkaa munat ja sokeri kunnolla oikein kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää munavaahtoon. Sulata voi kattilassa ja kaada kiehuvan kuuma voi muun taikinan sekaan ja sekoita tasaiseksi. Kaada valmis taikina voideltuun ja korppujauhotettuun n. 2 litran vuokaan. 

Paista uunin alimmalla tasolla 180 asteessa 50-60minuuttia, riippuen uunista. Testaa kypsyys tikulla. Anna jäähtyä n. 20 minuuttia ennen kumoamista.

Valmista kuorrutus: Notkista voi ja tuorejuusto vatkaimella. Lisää vaniljasokeri tomusokerin sekaan ja lisää sekaan hiljalleen samalla vatkaten. Lisää lopuksi sitruunamehu.

Levitä kuorrutetta ensin ohut kerros kakun pinnalle. 

Kakkumurua saattaa sekoittua kuorrutteeseen, ei haittaa. 

Aseta kakku jääkaappiin n. 60 minuutiksi jähmettymään 

ja levitä sen jälkeen paksumpi kerros kuorrutetta päälle. 

Jähmettyneen ohuen kerroksen päälle on helppo levittää uusi kerros, 

eikä muruja irtoa enää kuorrutteen sekaan. 

Valitsin itse tällaisen helpon kakkumuodon kuorrutettavaksi...🙈😁

Koristele haluamallasi tavalla.

Säilytä viileässä. Mehevöityy vielä säilytyksen aikana.

 

Alla vielä kuva kakkupalasta.

Tämän vein töihin, jossa se tuli tuhottua... 😊

Terkuin, Satu