Ruusupenkin perustus

Tervehdys!

Lomat on lomailtu ja tänään palattu töihin. Lomalla tuli reissattua asuntovaunulla Ruotsissa ja Tanskassa, mökkeiltyä, kotoiltua, rempattua ja ihan vaan rentouduttua. Lomaa tuli pidettyä myös täältä blogistanian puolelta. 

Vaunureissun ajaksi jätin järkkärini kotiin ja laitoin sen hyvään piiloon... 

no, siellä piilossa se edelleen on viettämässä aikaa... 

Siis jotenkin aivan käsittämätöntä, en ole siis löytänyt sitä mistään, vaikka kuinka olen hakenut!! :D 

Varhaisdementia! 

Kamera itsessään on jo vanha ja itse asiassa ihan surkea, mutta olisin kaivannut sen sisustassa olevia valokuvia mm. tätä blogikirjoitusta varten... 

Jos marssin nyt kamerakaupoille, niin se löytyy huomenna... :)

Jo keväällä päätin perustaa ruusupenkin takapihalle. Luin netistä, että ruusut tarvitsevat n. 50cm multaa alleen, joten päätin tehdä betonikivistä istutusaltaan ja omistaa sen pelkästään ruusuille.

Alla repsahtanut vanha istutusalue, jonka tilalle ruusupenkki perustettiin.

 Vanhat istutukset ja kivikoristeet ylös ja vanha multa kaivettiin reuna-alueilta pois. Alue tasoitettiin hiekalla muurikivien kohdalta, ladottiin kivet suorakaiteen muotoon ja toki varmistettiin rakennelman suoruus. Lopuksi reiät täytettiin hiekalla, betonia en tässä rakennelmassa käyttänyt.

Tässä vielä kuva toisesta kuvakulmasta.

Tämä on taas niitä projekteja, joihin mies sanoo, että tee vaan... :)

Ja sitten minä teen! Alusta loppuun itse betonikivien tilauksesta ja kantamisesta, maan kaivamisesta lähtien aina muurikivien kokoamiseen ja altaan mullalla täyttämiseen ja istutuksiin asti.

Jaa, no, rälläköihän tuo muutaman betonikiven rusetti-osan... :)

Noo, turha tässä on marttyyriksi ruveta, minä siitä ruusupenkistä pääosin nautinkin.... :)

No, lopputulos palkitsee, tosin ne kukkivat ruusukuvat ovat nyt siellä kadonneessa kamerassa... :)

Siksi siis loppukesän orpo kuva jo kukkineesta ruusupenkistä, jossa on kaksi valkoista, kaksi vaaleanpunaista ja yksi tumman punainen ruusupensas.

Toivottavasti ne säilyvät talven yli elävinä. :)

Terveisin, Satu