Virkattu pitsitoppi

Tervehdys!

Tämä virkattu pitsinen toppi valmistui jo kesällä, suurimmaksi osaksi karavaanailun ohessa joko repsikan paikalla istuen tai iltaisin lasten mentyä nukkumaan virkaten. Siis yllättävän nopeasti ja vaivattomasti. Kuvio vaihtui mukavan tiuhaan, joten ei ehtinyt kyllästymäänkään.

Kaavan löydät Garnstudion sivuilta, täältä.

Lankana käytin puuvilla-lankaa, merkiltään Catania, jota ostin lankakaupasta Helsingistä. 

Koukkuna nro 3,5. 

Pieniä muokkauksia tein. Yllä oikean kaavan mukaan tehty raakile takaosasta. Alkuperäisen ohjeen kanssa liivien alaosa olisi jäänyt kokonaan näkyville, jonka vuoksi tein riittävän määrän lisäkerroksia avoimen selkäkappaleen alemman kolmion ympärille. Vrt. alakuva.

 

Koska en halunnut ihoa näkyvän vatsan seudulta, niin ompelin lakanakankaasta vuoren topin sisälle.

Tässä vielä lähikuvaa noista selän kolmioista.

Oikein tyytyväinen olen lopputulokseen.

Tällä kertaa tuli sitä, mitä pitikin... ihan aina ei niin käy :)

Kirpsakkaa syksyistä viikkoa!

Toivotteleepi, Satu

Pergolan kesä...

Heips!

Syysflunssat tuntuvat verottavan kestävyyttä... varsinkin kun niitä sairastaa 3 putkeen.

Lähinnä siinä mielessä, että saisi aikaiseksi päivitellä juttuja tänne blogin puolelle. 

Kyllä aika sairas täytyy olla, ettei virkkuukoukku pysy kädessä.

(tosin sekin tuli todettua 2 viikkoa sitten...)

Nyt ajattelin laittaa muutaman puutarhakuvan meidän mini-pergolasta, joka rakennettiin lähinnä katseensuojaksi tielle päin. Pergola on tehty jo useampi vuosi sitten miehen toimesta vaimon piirustusten pohjalta... näin se yleensä menee ja ihan kivaa yleensä tulee... :)

...jaa niin, taisi tuo perustusten teko olla kyllä vaimon hommaa...

Pergolan perustus on tehty muurikivistä, joiden sisään on betoniin valettu pystyraudat kulmatolppien kiinnitystä varten. Reunoihin ostettiin valmiit salmiakkikuvioiset puusäleiköt ja niiden ympärille muodostui sitten tukirakenne ja kauneus-elementtinä halusin nuo viuhkamaiset puut. Viuhkapuiden välissä on kiinni verkko villiviinin kasvua varten

Kukkapenkki tässä pergolan edessä elää omaa elämäänsä vuodenajasta toiseen.

Keväällä on krookusten aika.

Kevään edetessä villiviini aukaisee lehtensä ja kuunliljat valtaavat etureunan.

Seuraavaksi onkin liljojen vuoro

Sekä punaiset...

...että kaksiväriset liljat kukkivat iloisesti.

Syksyn tullessa saamme nauttia ihanasta ruskasta...

Ja syysleimuista...

Ja tuon villiviini-pergolan takana voi kyllä koko kesän huoletta nauttia omasta rauhasta, jos ei ole sosiallisella päällä... ;)

Terveisin, 

Satu

Kirsikkahilloa

Heipähei!

Kirsikkasadon tuhoamiseksi oli käytettävä kaikki keinot. 

Kokeeksi tein kirsikkahilloa, josta tulikin aivan mahtavan hyvää!!

Meidän perheessä kuluu mieletön määrä puolukkahilloa ja mansikkahilloa, mutta omppusoseet ja kaikki muut hieman erikoiset hillot eivät koskaan jostakin syystä kulu pois kaapista.

Siksi teinkin hillon oikeastaan kokeeksi ja jatkojalostamista varten...

Nimittäin kirsikka-suklaa -kakun valmistamista varten... slurps!

Tästä tuli kuitenkin niin hyvää, että uskoisin sitä kuluvan muutenkin... :)

Kirsikkahillo

2 l kirsikoita

500g hillosokeria

Perkaa kirsikat ja laita kattilaan. Kirsikoista irtoaa niin paljon nestettä, että ylimääräistä ei tarvita. Kuumenna marjat ja lisää hillosokeri. Anna kiehua hiljalleen n. 15 minuuttia. 

Anna jäähtyä. 

Tölkitä puhtaisiin ja kuumennettuihin hillopurkkeihin. 

Seos hyytyy n. 1vrk:n kuluessa.

 Makoisin terveisin,

Satu

Vadelmapenkin uudistus

Heips!

Löysin muutaman ihanan kuvan kesältä, joista tuli niin hyvä fiilis, että täytyi nuo kaunokaiset laittaa tännekin... :)

Kauneuden jälkeen voidaankin siirtyä kauheuden pariin... ;)

Oman pihani kamalin nurkkaus on jo pari vuotta ollut tuo marjapensas-vadelma -alue. 

Vadelmat ovat surutta vaellelleet ympäriinsä alueella, johon olen muutenkin sijoittanut aivan liian paljon puskia. Pienellä alueella kasvaa kaksi mustaherukkapuskaa, yksi karviainen, raparperi sekä rivistöllinen vadelmaa.... Huoh! 

Pienen pihan hyötynurkkaus!!

Tuo vadelmapenkki (oikealla, jos kykenet puskameren seasta erottamaan) on luonnonkivillä reunustettu kohopenkki, johon ei enää pariin vuoteen ole oikein mahtunut multaa. Suunnittelin jo viime vuonna (tai ehkä siitä on jo kaksikin vuotta) penkin uudistusta, mutta reunus aiheutti pään vaivaa. Jäin pohtimaan, voiko painekyllästettyä puuta käyttää hyötymarjapensaan reunassa, imeytyykö jotakin myrkkyjä marjoihin... Tavallinen lauta taas ei kestäisi montaa vuotta. Päädyin sitten lopulta kiveen.... mutta sopivan löytyminen vei hetken. :)

Tänä kesänä sitten päätin tuon kamalan kaivuutyön ja kivien roudauksen tehdä, kun säätkin olivat mukavan vaihtelevat, että sadekuuroja sai juosta vähän väliä karkuun... Työstin tätä siis lomalla, ennen noita helteitä...

Päädyin kiveen, joka oli ohut ja korkea. 

Kaivoin pitkät ja kohtalaisen leveät kuopat, jonne kärräsin kottikärryllisiä hiekkaa lasten hiekka-alueelta. (onneksi siellä on sitä niin paljon, että riittää muuallekin)

Vuorasin reunat ja mahdollisimman paljon multapenkin altakin juuriesteellä, jotta vadelmat jatkossa nousisivat vain penkin puolella, eivätkä ympäri aluetta. Paras lopputulos olisi tietysti tullut perustamalla penkki kokonaan uudestaan, jolloin juuriesteen olisi saanut koko penkin alle... 

laiskuus iski... ja ehkä se sadekuurokin... ;)

Tässä sitten jo valmista penkkiä, sepelialue talon reunassa ennallaan, samoin katteet molemmin puolin penkkiä... Multaa upposi 5 säkillistä... :) 

Taidanpa kaivaa tuon rapsun ja karviaisen ylös, kun niille tuntuu kovin vähän käyttöä meidän perheessä löytyvän... Tuleepahan vähän väljyyttä alueelle...

Pessimisti tässä jo myös pohtii, että kuinkahan tuo kivikehikko mahtaa routia ensi talvena... nähtäväksi jää :)

 Muutama kaunokainen vielä syksyisestä pihasta...

Pensasmustikka teki tänä vuonna kirsikkapuiden lisäksi oman ennätyssatonsa meidän pihassa... 

Sai kerätä ihan pakkaseenkin asti... 

(Niin no, selvyyden vuoksi pieni tarkennus... yhden rasian verran... :D)

Syysleimujakin löytyy kahdessa värissä, tuovat kyllä kivan sävyn muuten niin vihreänrusehtavaksi muuttuvaan puutarhaan...

Ihanaa loppuviikkoa ihmiset!

Satu