Virkattu pitsitoppi

Tervehdys!

Tämä virkattu pitsinen toppi valmistui jo kesällä, suurimmaksi osaksi karavaanailun ohessa joko repsikan paikalla istuen tai iltaisin lasten mentyä nukkumaan virkaten. Siis yllättävän nopeasti ja vaivattomasti. Kuvio vaihtui mukavan tiuhaan, joten ei ehtinyt kyllästymäänkään.

Kaavan löydät Garnstudion sivuilta, täältä.

Lankana käytin puuvilla-lankaa, merkiltään Catania, jota ostin lankakaupasta Helsingistä. 

Koukkuna nro 3,5. 

Pieniä muokkauksia tein. Yllä oikean kaavan mukaan tehty raakile takaosasta. Alkuperäisen ohjeen kanssa liivien alaosa olisi jäänyt kokonaan näkyville, jonka vuoksi tein riittävän määrän lisäkerroksia avoimen selkäkappaleen alemman kolmion ympärille. Vrt. alakuva.

 

Koska en halunnut ihoa näkyvän vatsan seudulta, niin ompelin lakanakankaasta vuoren topin sisälle.

Tässä vielä lähikuvaa noista selän kolmioista.

Oikein tyytyväinen olen lopputulokseen.

Tällä kertaa tuli sitä, mitä pitikin... ihan aina ei niin käy :)

Kirpsakkaa syksyistä viikkoa!

Toivotteleepi, Satu

Pergolan kesä...

Heips!

Syysflunssat tuntuvat verottavan kestävyyttä... varsinkin kun niitä sairastaa 3 putkeen.

Lähinnä siinä mielessä, että saisi aikaiseksi päivitellä juttuja tänne blogin puolelle. 

Kyllä aika sairas täytyy olla, ettei virkkuukoukku pysy kädessä.

(tosin sekin tuli todettua 2 viikkoa sitten...)

Nyt ajattelin laittaa muutaman puutarhakuvan meidän mini-pergolasta, joka rakennettiin lähinnä katseensuojaksi tielle päin. Pergola on tehty jo useampi vuosi sitten miehen toimesta vaimon piirustusten pohjalta... näin se yleensä menee ja ihan kivaa yleensä tulee... :)

...jaa niin, taisi tuo perustusten teko olla kyllä vaimon hommaa...

Pergolan perustus on tehty muurikivistä, joiden sisään on betoniin valettu pystyraudat kulmatolppien kiinnitystä varten. Reunoihin ostettiin valmiit salmiakkikuvioiset puusäleiköt ja niiden ympärille muodostui sitten tukirakenne ja kauneus-elementtinä halusin nuo viuhkamaiset puut. Viuhkapuiden välissä on kiinni verkko villiviinin kasvua varten

Kukkapenkki tässä pergolan edessä elää omaa elämäänsä vuodenajasta toiseen.

Keväällä on krookusten aika.

Kevään edetessä villiviini aukaisee lehtensä ja kuunliljat valtaavat etureunan.

Seuraavaksi onkin liljojen vuoro

Sekä punaiset...

...että kaksiväriset liljat kukkivat iloisesti.

Syksyn tullessa saamme nauttia ihanasta ruskasta...

Ja syysleimuista...

Ja tuon villiviini-pergolan takana voi kyllä koko kesän huoletta nauttia omasta rauhasta, jos ei ole sosiallisella päällä... ;)

Terveisin, 

Satu

Kirsikkahilloa

Heipähei!

Kirsikkasadon tuhoamiseksi oli käytettävä kaikki keinot. 

Kokeeksi tein kirsikkahilloa, josta tulikin aivan mahtavan hyvää!!

Meidän perheessä kuluu mieletön määrä puolukkahilloa ja mansikkahilloa, mutta omppusoseet ja kaikki muut hieman erikoiset hillot eivät koskaan jostakin syystä kulu pois kaapista.

Siksi teinkin hillon oikeastaan kokeeksi ja jatkojalostamista varten...

Nimittäin kirsikka-suklaa -kakun valmistamista varten... slurps!

Tästä tuli kuitenkin niin hyvää, että uskoisin sitä kuluvan muutenkin... :)

Kirsikkahillo

2 l kirsikoita

500g hillosokeria

Perkaa kirsikat ja laita kattilaan. Kirsikoista irtoaa niin paljon nestettä, että ylimääräistä ei tarvita. Kuumenna marjat ja lisää hillosokeri. Anna kiehua hiljalleen n. 15 minuuttia. 

Anna jäähtyä. 

Tölkitä puhtaisiin ja kuumennettuihin hillopurkkeihin. 

Seos hyytyy n. 1vrk:n kuluessa.

 Makoisin terveisin,

Satu

Vadelmapenkin uudistus

Heips!

Löysin muutaman ihanan kuvan kesältä, joista tuli niin hyvä fiilis, että täytyi nuo kaunokaiset laittaa tännekin... :)

Kauneuden jälkeen voidaankin siirtyä kauheuden pariin... ;)

Oman pihani kamalin nurkkaus on jo pari vuotta ollut tuo marjapensas-vadelma -alue. 

Vadelmat ovat surutta vaellelleet ympäriinsä alueella, johon olen muutenkin sijoittanut aivan liian paljon puskia. Pienellä alueella kasvaa kaksi mustaherukkapuskaa, yksi karviainen, raparperi sekä rivistöllinen vadelmaa.... Huoh! 

Pienen pihan hyötynurkkaus!!

Tuo vadelmapenkki (oikealla, jos kykenet puskameren seasta erottamaan) on luonnonkivillä reunustettu kohopenkki, johon ei enää pariin vuoteen ole oikein mahtunut multaa. Suunnittelin jo viime vuonna (tai ehkä siitä on jo kaksikin vuotta) penkin uudistusta, mutta reunus aiheutti pään vaivaa. Jäin pohtimaan, voiko painekyllästettyä puuta käyttää hyötymarjapensaan reunassa, imeytyykö jotakin myrkkyjä marjoihin... Tavallinen lauta taas ei kestäisi montaa vuotta. Päädyin sitten lopulta kiveen.... mutta sopivan löytyminen vei hetken. :)

Tänä kesänä sitten päätin tuon kamalan kaivuutyön ja kivien roudauksen tehdä, kun säätkin olivat mukavan vaihtelevat, että sadekuuroja sai juosta vähän väliä karkuun... Työstin tätä siis lomalla, ennen noita helteitä...

Päädyin kiveen, joka oli ohut ja korkea. 

Kaivoin pitkät ja kohtalaisen leveät kuopat, jonne kärräsin kottikärryllisiä hiekkaa lasten hiekka-alueelta. (onneksi siellä on sitä niin paljon, että riittää muuallekin)

Vuorasin reunat ja mahdollisimman paljon multapenkin altakin juuriesteellä, jotta vadelmat jatkossa nousisivat vain penkin puolella, eivätkä ympäri aluetta. Paras lopputulos olisi tietysti tullut perustamalla penkki kokonaan uudestaan, jolloin juuriesteen olisi saanut koko penkin alle... 

laiskuus iski... ja ehkä se sadekuurokin... ;)

Tässä sitten jo valmista penkkiä, sepelialue talon reunassa ennallaan, samoin katteet molemmin puolin penkkiä... Multaa upposi 5 säkillistä... :) 

Taidanpa kaivaa tuon rapsun ja karviaisen ylös, kun niille tuntuu kovin vähän käyttöä meidän perheessä löytyvän... Tuleepahan vähän väljyyttä alueelle...

Pessimisti tässä jo myös pohtii, että kuinkahan tuo kivikehikko mahtaa routia ensi talvena... nähtäväksi jää :)

 Muutama kaunokainen vielä syksyisestä pihasta...

Pensasmustikka teki tänä vuonna kirsikkapuiden lisäksi oman ennätyssatonsa meidän pihassa... 

Sai kerätä ihan pakkaseenkin asti... 

(Niin no, selvyyden vuoksi pieni tarkennus... yhden rasian verran... :D)

Syysleimujakin löytyy kahdessa värissä, tuovat kyllä kivan sävyn muuten niin vihreänrusehtavaksi muuttuvaan puutarhaan...

Ihanaa loppuviikkoa ihmiset!

Satu

Kirsikkapiirakoita...

Heips!

Meidän pihan suklaakirsikka-puu on tänä vuonna tuottanut niin paljon kirsikkaa, että sadon tuhoaminen on t-o-d-e-l-l-a tuottanut päänvaivaa... :)

Ja sitten kun sattuu olemaan vielä pikkutarkka ja vaativa omien leipomusten suhteen...

Kirsikkapiirakkaa on tehty nyt kolmella täysin erilaisella reseptillä, joista ainoastaan yhden kelpuutin uudelleen joskus tehtäväksi. Se seuraa tässä...

Kirsikkapiirakka nro1

Pohja:

125g voita

1 dl sokeria

1 muna

2,5 dl jauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

8dl kirsikoita

Täyte:

200g ranskankermaa

3/4 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 munaa

2 rkl sitruunamehua

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi, lisää muna sekaan hyvin vatkaten. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää seokseen. Painele taikina 28cm piirakkavuoan pohjalle jauhojen avulla.

Perkaa ja VALUTA kirsikat esim. talouspaperin päällä ja kaada pohjan päälle.

Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään ja kaada kirsikoiden päälle.

Paista 175-200 asteisessa uunissa n. 30 minuuttia, anna hieman jäähtyä.

Avot!

Tämä oli oikein hyvä, makunystyröitä hellivä piirakka.

Kirsikkapiirakka nro 2

Jos pidät paistetuista juustokakuista, niin tämä versio saattaa miellyttää sinua...

Mies tykkäsi, itse en niinkään...

Pohja:

12 kpl Digestive-keksejä

100g voita

1 dl fariinisokeria

täyte:

200g tuorejuustoa

1 dl maitoa

2 munaa

1/2 dl fariinisokeria

5 dl kirsikoita

Murskaa digestive-keksit, lisää fariinisokeri ja sulatettu voi ja sekoita tasaiseksi. Painele 24-28 cm piirakkavuoan pohjalle.

Notkista tuorejuusto, sekoita muut täytteen aineet sekaan ja kaada pohjan päälle. Ripottele pintaan kirsikat.

Paista 200 asteessa 30 minuuttia.

Tämä ei mielestäni täyttänyt täydellisen piirakan kriteerejä, mutta saattaa olla, että joku muu on eri mieltä...

Kirsikkapiirakka nro 3.

Tämä on ns. Amerikkalainen kirsikkapiirakka.

Tämä ei jostakin syystä ollut ollenkaan mieluinen, vaikka ulkonäkö olikin mukava. Kirsikan maku oli liian hapan, vaikka itse asiassa lisäsin sokeria sekä pohjataikinaan että täytteeseen.

Toki kirsikka-laadulla on paljon happamuuteen vaikutusta...

Jos kuitenkin haluat tehdä piirakan, niin ohje löytyy täältä. :)

Sellaisia tällä kertaa.

Nyt on ihan oikeasti kirsikkapiirakka-kiintiö täysi!

Satu :)

Laatikoston tuunaus

Heips!

Tämän laatikoston rakensimme n. 7 vuotta sitten, kun esikoinen muutti omaan huoneeseen. 

Kolme isoa rottinkikoria hankittiin ja niiden mittojen mukaan ympärille rakentui puulevystä kehikko.

Laatikosto petsattiin pähkinän värillä, mutta lakkaus jäi tekemättä.

Vuosien saatossa laatikoston omistaja on vaihtunut pienestä pojasta pieneen tyttöön. Kaluste on ollut kovassa käytössä, saanut paljon kolhuja, pinnassa näkyivät kuivuneet kosteustahrat kaatuneesta mehulasista... :)

Nyt tuo kaluste jäi ylimääräiseksi pienen tytön huoneesta ja meinasin heittää sen jo menemään.

Kokeilin sitä kuitenkin yläkerran pieneen aulaan, johon tuo näytti sopivan kooltaan kivasti.

Eipä siinä sitten muu auttanut, kuin ryhtyä hommiin...

Hionta...

Petsaus pähkinän värillä...

ja lopuksi lakkaus...

Tuonne yläkerran aulaan se nyt siis sijoittui. 

Koreihin kertynee jälleen lasten leluja... :)

Olen kyllä tyytyväinen muutokseen. 

Edelleen tuo yksinkertainen muoto miellyttää, joten siinä saa nyt nököttää toistaiseksi! :)

Terkkuloin, Satu

Onnittelukortti vauvaperheelle vol 2.

Hei!

Niin kuin tuossa aiemmin kerroinkin, naapuriin on syntynyt kesän aikana kaksi vauvaa. 

Poikavauvan kortti ja sukat syntyivät jo aiemmin. Katso täältä.

Nyt oli vuoro väkertää toiseen naapuriin tyttövauvalle kortti ja pikkuruiset sukat.

Olipas ihana päästä tekemään sekä tytölle että pojalle kortti. 

Tytön korttiin tuli pöllö-teema. 

Jälleen kuva leimaillen ja puuväreillä väritellen. 

Puinen kukka liimaten ja köynnös tarranauhasta.

Sisälle lyhyt onnittelu ja kruunu.

Tytön sukat tein puuvilla-bambu -langasta, jota oli kyllä helpompi neuloa pelkkään bambulankaan verrattuna. 

No nyt on sitten sukka-kiintiö hetkeksi täynnä, vaikka täytyy myöntää että noita sukkia ei kyllä kauaa ompele... :) Ohje täältä.

Terveisin, Satu