Kaulahuivi, pipo ja tupsuohje

Moro!

Kaikkea kivaa on taas tullut väkerrettyä, mutta päivittäminen on jäänyt tekemättä.

Lapsille on tuossa tarjoiltuna kolmen ruokalajin iltapala, joten sen verran olisi nyt aikaa päivitellä... :)

Aiemmin jo hehkutin, kuinka ihanaa lankaa on tuo Novitan Naava. Paksua, pehmeää ja pipona ei mielestäni kutitakaan. Kiva neuloa, kun valmista tulee nopeasti. (enkä saa tästä mainoksesta rahallista tukea..... heh!)

Kaulahuivin kaavaa surffailin pitkään netissä. Halusin jotain kivaa. Ja tämä mielestäni sitä nyt on!

Ajattelin ensin tehdä puolipatentti-neulosta, mutta osoittautui hiukan liian vaativaksi, kun huivi oli määrä tehdä koulutuspäivän aikana samalla luentoja kuunnellen. Sitten löysin erään blogistin itse kehittelemän tyylin, jonka ulkoasu muistuttaa puolipatenttia. Myöhemmin nyt surffatessani en enää löytänyt kyseiselle sivustolle. Harmi, koska olisin mielelläni laittanut tähän linkin. Samasta syystä en halua nyt paljastaa tätä neuleohjetta.

(Olen huomannut blogeja seuratessani, että osa bloggaajista ei ilmoita alkuperäistä idean lähdettänsä tekstissänsä, antaa ymmärtää keksineensä ajatuksen itse, vaikka usein lähde kyllä myöhemmin paljastuu. Itse ajattelin yrittää toimia toisin.)

36 silmukkaa, puolipatentin tyylinen neulos ja pituus 130cm.

Lopputulos on joustava ja pehmeä, paksun täyteläinen... tammitynnyrinen :)

Seuraavaksi valmistui pipo, samalla kaavalla kuin aiemmin, joten en sitä tähän toista.

Lopuksi vielä ihan oikea ohje tupsun tekemiseen. Itse olen niin kauan tehnyt tuolla "laiskanmiehen" ohjeella, joka löytyy aiemmista postauksista, että piti hieman kysyä eskarilaiselta neuvoa. Eskarilainen kun on työstänyt niitä tupsuja niin kotona kuin eskarissakin...

Leikkaa pahvista kaksi samankokoista ympyrää, joiden keskelle tee reiät.

Kieputa lankaa paksulti ympäri.

Kun lankaa on riittävästi, niin leikkaa saksilla langat reunasta poikki koko ympyrän kehältä.

Raota pahveja erilleen, kieputa keskeltä naru ympäri ja kiristä tosi kireälle.

Sitten leikkaa tai revi pahvit pois.

Tadaa, valmis tupsu pipoon kiinnitettäväksi.

Oikein ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille.

Meikä jatkaa seuraavan tuotoksen kutomista samalla "Vain elämää" seuraten...

Satu



Tarrakuviota

Hiphei!

 

TERVETULOA

Sadunhohteiseen maailmaan,

te neljä ensimmäistä lukijaani!!!

 

Nyt, kun blogilla löytyy muutama lukijakin, niin ajattelin valita ihan tällaisen laadukkaan postauksen... jatkossa saattaa muutama riman alituskin tulla.

 

Seuraavaksi esittelen olohuoneen nurkan, jossa asustelee vuolukivitakka.

Jos saa myöntää, niin tuo takka ei ole ollut suosikkini kyllä ollenkaan.

Olen sen siihen kyllä itse valinnut 7 vuotta sitten, kun taloa rakennettiin.

 

Jos nyt saisin valita uuden takan, niin ottaisin jonkun vaalean ja rapatun version. Miehelleni kyllä jo ehdottelinkin, että käsiteltäisiin tuo takka Tulikiven uudehkolla pinnoitteella, jolla vuolukivitakastakin saisi sitten vaalean... Ei suostunut. Höh!

Mutta ilmeisesti siis jollakin muullakin on samanlaisia takkakyllästymisiä,

koska tuollainen tuote on tuotu markkinoille.

 

Tässä alkuperäinen takka raksa-ajalta, tuolloin taustaseinä oli vielä epämääräisen sinertävänharmaa.

 

 

Takan tausta maalattiin jo muutama vuosi sitten uudelleen tumman harmaalla ja kun vuosi sitten löysin jostakin nettikaupasta tuollaisen suuren tarran kiemurtelemaan takan vierelle, niin lopputulos muuttui enemmän mieleisekseni.

 

 

Tarra on hopeinen, valoa saadessaan kiiltävä (kuten kuvassa salamavalon hohteessa), mutta se ei näy tietystä kulmasta ollenkaan. Näyttää samalta, kuin Tikkurilan helmiäislasyyri-maalilla tehty kuvio, mutta on siis huomattavasti helpompi toteuttaa. Saa myös helposti pois, jos kyllästyttää.

Ehkäpä tätä viitsii vielä muutaman vuoden katsella.

 

Lopuksi esittelen armaan mieheni ideoiman hanskojen kuivatustelineen...

siis kukaan muu kuin mies ei voi pystyä tähän... :)

 

 

(mutta täytyy hiljaa myöntää, että tuossa takan päällä lämpimässä, nuo hanskat kyllä kuivuvat tehokkaasti, mutta ei tuo kyllä esteettistä silmää miellytä...)

 

tuulisin syysterveisin,

Satu

 

 



Semifreddoa

Mmmmm.

Pitkästä pitkästä aikaa tuli tehtyä mustaherukka-semifreddoa viikonloppuna jälkiruoaksi.

Semifreddo tarkoittaa puolijäistä ja maistuu mielestäni ihanan kermaiselle jäätelölle, jossa siis  marjainen raikastus seassa.

Tässäpä ohjetta.

Ohjeen alkuperää en valitettavasti muista, olen kirjoittanut sen jostakin ylös resepti-vihkooni vuosia sitten...

Mustaherukka SEMIFREDDO (gluteeniton, laktoositon)

6 annosta

1,5dl siivilöityä mustaherukkahilloa (tai jotakin muuta hilloa)

tai

2 dl mustaherukoita

1,5dl vettä

1 dl sokeria

3 kanamunaa

3 dl kermaa

1,5dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

Kuumenna kattilassa vesi+marjat+sokeri kiehuvaksi,

keitä 5-10 minuuttia, kunnes marjat ovat pehmeitä.

Soseuta sauvasekoittimella

painele siivilän läpi

ANNA JÄÄHTYÄ!

Erottele valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin. (huoneenlämpöiset kananmunat vatkautuvat parhaiten)

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, lisää vatkaamisen lopussa 3/4dl sokeria joukkoon.

Vatkaa keltuaiset ja 3/4dl sokeria "vaahdoksi".

Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta vaniljasokerilla.

Sekoita 1,5 dl jäähtynyttä marjasosetta (tai valmista hilloa) keltuaisvaahtoon.

Kääntele valkuaisvaahto kermavaahdon sekaan.

Laita tarjoiluastiaan sekaisin marja-keltuaisseosta ja valkuais-kermaseosta.

Tässä alla lopullinen sekoitus.

Ohje kehoittaa pakastamaan 4 tuntia kelmulla peitettynä,

mutta laakeassa vuoassa jäätyi jo kolmessa tunnissa kokonaan.

Sairaan hyvää, suosittelen.

Sopii myös gluteenittomaan ruokavalioon sekä laktoosittomaan, jos valitset laktoosittoman kerman.

Satu

Pöytäliinan tuunausta ja lisää kuppikakkuja

Huomenta itse kullekin!

Nyt on Pyhäinpäivä ja Halloween vietetty. Huh!

Kävikö teillä ovella pelottavia olioita?

Meillä soi kertaalleen ovikello ja ihan amerikkalaisen tyyliin kuului huuto "karkki vai kepponen?"

Onneksi kaapista löytyi riittävästi lahjontatarvikkeita kuudelle keppostelijalle ja säästyttiin pahemmalta... :)

 

Meillä on ruokailuhuoneessa 240cm pitkä pöytä. Halusin pitkän pöydän, koska en ollenkaan tykkää "jatkopaloista". Tahdoin pitkää sileää pöydänpintaa ilman "koloja".

No sen sain, mutta ongelmana on ollut sitten kaikenlaisten pöytäliinojen ja kaitaliinojen löytäminen valmiina. EIHÄN sellaisia siis ole. Kaikki tuntuvat olevan liian lyhyitä.

 

Joskus joku myyjä ohjasi katsomaan kaitaliinoja verho-osastolta. Kapeat paneeliverhot sopivat hyvin pitkän pöydän kaitaliinoiksi. Osa niistä on liian leveitä, joten välillä joutuu tuunaamaan... :)

 

Alla IKEA:n paneeliverho oikeassa koossaan, siis mielestäni liian leveänä versiona.

(ja jooo, todellä ryppyisenä säilytyksen jäljiltä)

 

 

Eilen sitten pistin sakset soimaan ja leikkelin kankaan reunakuvioita pitkin hieman kapemmaksi.

 

 

Ihan hauska, epäsäännöllisen muotoinen, kuvio.

 

 

Illalliskattausta uuden liinan kanssa...

 

Sitten vielä suklaakuppikakku-postausta Koko Suomi leipoo -kisan ääreltä.

Edellisessä postauksessa tein sitruunakuppikakkuja ja tässä nyt suklaakuppikakkuja. Tässä linkki edelliseen postaukseen, jossa myös linkki alkuperäiseen reseptiin.

 

 

Nämä kuppikakut olivat rakenteeltaan selkeästi parempia kuin edelliset

(joka tod.näk. johtui siis liian suuresta rasvamäärästä).

Maku näissäkin edelleen aivan liian rypsiöljymäinen.

Ilman kuorrutetta ei maistunut juuri millekään.

En tiedä mikä rooli tuolla omenaviinietikalla tuossa ohjeessa oli,

 mutta tulipahan tehtyä täsmälleen ohjeiden mukaan. (yleensä siis sovellan...)

 

Ohjeen mukaan tehtynä kuorrutteesta tuli tosi makea ja heti kovettuva. Seuraavalla kerralla laittaisin puolet vähemmän tomusokeria ja jättäisin kuorrutteen löysemmäksi. Itse kuorrutin jäähtyneet muffarit, mutta jos ne olisivat olleet lämpimiä, niin voi olla, että kuorrute olisi toiminut paremmin.

 

 

Tässä kuva kuorrutetusta kuppikakusta, sulatin mikrossa kuorrutetta, jotta sain siitä notkeampaa.... (saattaa tietysti olla, että tosileipurin taidot eivät tässä riittäneet täydelliseen lopputulokseen... )

 

Tässä vielä alkuperäinen ohje:

 

Suklaakuppikakut suolaisella kinuskikuorrutteella:

3,5 dl vehnäjauhoja

5 rkl kaakaojauhetta

1 tl ruokasoodaa

1/4 tl suolaa

1 tl vaniljasokeria

1 kananmuna

2,5 dl fariinisokeria

2 dl maitoa

1 dl rypsiöljyä

1 rkl omenaviinietikkaa

Suolainen kinuskikuorrute:

50 g voita

5 rkl maitoa

200 g fariinisokeria

200 g tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

hienoa merisuolaa

kuohukermaa

 

Kuppikakku maistui hyvältä kuorrutteen kanssa, ilman sitä se ei maistunut miltään...

Rakenne oli miellyttävän pehmeä ja irtosi hyvin vuoasta.

 

Ei huono, kokeile itse!

 

Satu,

tosileipuri.... :)

 

Kuppikakkuja "koko suomi leipoo"

Huomenta!

Mikään ei ole ihanampaa, kuin viikonloppuaamun rentoilu aamutakissa ilman aikatauluja.

Lapsetkin katsovat pikkukakkosta tai piirtelevät rauhassa.

Jotenkin sitä tahtoisi pitää näistä oman perheen pienistä hetkistä kiinni ja joskus

todella harmittaa kun ovikello soi ja hajoittaa tunnelman.

(välillä se soi kyllä hävyttömän aikaisin, jo puoli kymmenen aikaan...)

No, asiaan. 

Olen seurannut tv:stä Koko Suomi leipoo -ohjelmaa.

Ajattelinkin kokeilla valmistaa joitakin voittajaversioita.

 

Kuppikakku-kisan voittajaksi selviytyi Emman sitruuna- ja suklaakuppikakut.

ohje löytyy täältä

 

Sitruunakuppikakut tein ilman kuorrutetta, kun kaapista ei löytynyt kaikkea tarvittavaa.

 

Sitruunakuppikakut tuorejuustokuorrutteella:

2 dl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1/4 tl soodaa

1/2 tl vaniljasokeria

ripaus suolaa

1 dl rypsiöljyä

1 kananmuna

0,5 dl maitoa

2 rkl sitruunamehua

2 tl sitruunan kuorta raastettuna

 

Yllä ohje kopioituna linkin takaa.

Tämä taikina näyttäisi olevan puolitettu tavallisesta 12 kuppikakun tai muffinsin ohjeesta.

Katse kiinnittyi jo tekovaiheessa kohtalaisen suureen rasvamäärään 1dl rypsiöljyä / 6 muffinsia.

 Mielestäni tuo määrä olisi kokonaisen taikinan määrä. Lopputuloksessa tuo näkyi myös siten, että rasva pukkasi läpi muffinssivuoista.

 

Sadunhohteisen ohje nro 1: käyttäisin vain puolet tuosta rasvamäärästä!!

Sadunhohteisen ohje nro 2: Rypsiöljyn maku pukkaa mielestäni epämiellyttävästi läpi, perusasia leivonnassa: käytä voita!!!! 

 

Mutta muuten, maku ok, raikas sitruunan maku. Rakenteessa parantamisen varaa, mutta kokeilen seuraavalla kerralla siis vähemmän rasvan kanssa...

 

Jatkossa sitten suklaakuppikakun koeleivontaa...

 

satumaisin terveisin

Satu

P.S. Päätinkin nyt tässä vaiheessa avata blogin kaikille näkyväksi, jospa joku joskus eksyisi tänne myös kommentoimaan. Onhan tämä aika yksinäistä touhua muuten...



Lamppua ja Moussea

Tervehdys.

Jo vuosi sitten aloitimme etsimään olkkariin uutta lamppua. Valinta jo pelkän tyylin suhteen oli jokseenkin vaikeaa. Kotimme ei todellakaan ole bling-bling -tyyppinen, enemmänkin pelkistetty, mutta kuitenkin lämpöinen. Kaikki kristalli-lamput täytyi heti tyrmätä, vaikka jokunen niistä olisikin ollut mieluisa. Lopulta löysimme yhden aivan ihana, mutta AIVAN liian kalliin pienestä lamppukaupasta. Lamppuja katselin kaikista rautakaupoista, nettikaupoista ulkomaita myöten...

Lopulta oli pakko antaa periksi tälle yhdelle kaunokaiselle, vaikka kukkaroa hiukan kiristikin.

Tadaa! Tässä se on!

Kohtalaisen kokoinen pallo, mutta iltaisin tekee tuota kivaa kuviota kattoon ja tuo epäsuoraa valoa... Me like!

Lamppuostoksen kruunasi karjalanpaisti + punaviini + suklaamousse...

Jokseenkin tylsä ja epämääräisen näköinen kuva suussasulavasta moussesta, mutta kokeileppa itse alla olevalla ohjeella: (alkuperäinen ohje: Tammen uusi keittokirja)

Suklaamousse:

170g taloussuklaata

50g voita

2 keltuaista

(2rkl konjakkia tai rommia)

2 valkuaista

3dl kuohukermaa

Paloittele suklaa ja voi kulhoon/kattilaan. Sulata miedolla lämmöllä mikrossa tai hellalla. Sekoita välillä. Lisää keltuaiset yksitellen voimakkaasti vatkaten haaleaan seokseen. (mausta konjakilla tai rommilla) Vatkaa kerma ja valkuaiset eri kulhoissa vaahdoiksi. Sekoita vaahdot kännellen suklaaseokseen. Hyydytä jääkapissa muutama tunti.

Tästä saat siis helposti myös sokerittoman version vaihtamalla suklaan sokerittomaan,

gluteeniton resepti on joka tapauksessa.

Suosittelen käyttämään Fazerin tummaa suklaata,

ainakin Pandan tumma tuppaa mennä helpommin rakeiseksi...

suklaisin terkuin,

Satu



Metsäretkellä

Viikonloppuna ihana auringonpaiste sai meidän perheen lähtemään pienelle vaellukselle. Pienintä varten oli mukana kantorinkka, mutta aika hienosti tuo 3-vuotiaskin jo jaksoi kävellä. Pakkasyön jäljiltä oli maassa kuuraa, toisaalta nouseva aurinko oli jo lämmittänyt ne kohdat sulaksi, joihin säteet pääisvät paistamaan.

 

No, kuvat puhukoot puolestaan... :)

 

 

En todellakaan ole mikään valokuvaaja. Perheestä löytyisi ihan tuo järkkärikamerakin useammalla objektiivilla, mutta meitsi ei millään jaksa kantaa sellaista mohloa mukana ympäriinsä, joten kaikki kuvat on otettu ihan perinteisellä pokkarilla.

 

Jotenkin on ihanaa kuvata sellaisia kuvia, joihin nuo auringinsäteet saa kivasti esille... Voi olla että joku muu on eri mieltä, eikä voi sietää sellaista, mutta itse tykkään...

 

 

Ja aina niin ihana suomalainen järvimaisema ja pilvetön taivas...

 

 

 

Luonnosta löytyi hauska koivun pätkä, jossa eli useampikin kääpä ja hauskasti niiden yläpuolella oli muotoutunut lintujen kerrostalo :)

 

 

Tämä alla oleva otos oli mun suosikki tältä reissulta.

Hieman kuurainen havu ja ihana aurinko!

 

 

Nautitaan syksyn ihanista kuulaista päivistä ja siitä kauniista ja rauhoittavasta luonnosta!

 

Satu